Kategoria: Verkonselvitys

Kirjallisia blogeja

Tässä kolme blogia, joita olen alkanut seurata vasta hiljattain tai jopa aivan äsken:

Juha Siron Mitä tapahtuu todella: Kirjailija käsittelee kirjallisuutta. Hyvinkin mielenkiintoinen.

Päivi Heikkilä-Halttusen Lastenkirjahylly: protesti vähentyneelle lasten- ja nuortenkirjakritiikille. Tässä asiassa onkin protestoimista. Muistuu mieleen eräs keskustelupätkä parin viikon takaisista kustantamon kemuista…

Kollega: Onnittelut hienosta kritiikistä. Kerrankin joku meistä lastenkirjailijoista sai osakseen huomiota!

Minä: Niin. Kun kirjoitin aikuisille.

Ja kolmantena kehumisen arvoisena ja uudehkona pitää mainostaa Kotus-blogia: kaikkea kielestä.

Kaikki ja ei mitään

Jokin on jotakin vain suhteessa johonkin muuhun. Jos eroa jonkin ja sen komplementin välillä ei tehdä, tämä jokin menettää identiteettinsä ja yksilöllisen olemassaolonsa. Tässä mielessä kaikki ja ei-mikään ovat sama asia.

Edellä esitetty saattaa näyttää pelkältä ajatusleikkipelleilyltä, mutta sillä on myös käytännölliset ilmenemänsä.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa Facebook, jonne ihmisten yksityinen verkkoviestintä on yhä enemmän valunut. Tavallisia kirjeitä ei ole kirjoitettu vuosiin, ja sähköpostikin tuntuu jo vaativan liikaa ajattelua ja keskittymistä. Kuulumiset huiskaistaankin mieluummin kahdella sanalla koko tuttavapiirille.

Facebookissa ja vastaavissa palveluissa toteutuukin kymmenen vuoden takaisen mainoslauseen esittämä ihanne: kommunikoida kaikkien kanssa kaiken aikaa kaikkialla. Samalla yhteydenpidon intensiteetti ja merkityksellisyys on heikentynyt lähes olemattomiin. Kommunikoimmekin ei-kenenkään kanssa, emme-missään ja yhä harvemmin.

Kuusi totuutta

Tänään on juurikin oikea hetki ottaa vastaan Maahanmuuttajan haaste ja kertoa kuusi sattumanvaraista tosiasiaa itsestäni. Sattumanvaraisuuden käsite tässä sotkee ajatuksiani. Mitä sattuma voisi tässä yhteydessä tarkoittaa? Eroaako se lopulta vapauden käsitteestä mitenkään? Jos luettelen asioita, valikoin niitä itse, eivätkä ne silloin ainakaan tunnu satunnaisilta. Ovatko ne sitä? Kuutta ensimmäiseksi mieleeni juolahtavaa asiaa en missään tapauksessa kerro, niissä on yksityisyyksiä joukossa.

Ehkäpä riittävän lähellä satunnaisuutta on, jos tosiasiani ovat itselleni ennakoimattomia. Seuraavat kuusi juttua minusta luetteli tyttäreni:

1) Minulla on ruskeat silmät.

2) Olen mies.

3) Minulla on nenä.

4) Olen aikuinen.

5) Ostin lapselleni PetShop -tikkarin tuliaiseksi Norjan-matkalta.

6) Olen käynyt Sveitsissä.

Haastan seuraavat kuusi satunnaista vastaajaa pohtimaan satunnaisuutta:

Minya, Prospero, Harri Hertell, Paholaiskylpyankka, Reetta, sekä kuudentena sinä itse.

Neljäs kuva

J. Pekka Mäkelä haastoi minut kuvameemiin. Piti laittaa neljännen kuvakansion neljäs valokuva kuvatekstien kera näytille. Mietin tovin, miten neljäs lasketaan, kun on näitä kansioita ja alakansioita sun muita. Päädyin kuvakirjaston neljännen riittävän suuren ”rullan” neljänteen kuvaan.
Se näyttää tältä:

p2250005

Kuva on otettu 25.2.2005. Kävimme perheen kanssa erään synkkäsävyisen ja erittäin populäärin sveitsiläissurrealistin nimikkomuseossa. ”Hirviömuseossa”, kuten paikka tyttärellemme nimettiin. Museota vastapäätä, kadun toisella puolen oli päivän ehdottomasti hienoin kohde: kapakka, jonka kalustuksen ja sisustuksen kyseinen taiteilija oli suunnitellut kattoa ja lattialaattoja myöten. Se oli semmoinen wohohou!-juttu mitä suurimmassa määrin. En nimeä sisustussuunnittelijaa. Nimetkää te, kuka ensimmäiseksi ehtii.

Ja haaste leviää. Haluaisivatkohan HannaH, Reijo Valta, Johannes Knektman, ja Miina Supinen lähteä mukaan?

135

HannaH linkitti The Guardianin sivulle, jossa on listattu 1000 kirjaa, jotka jokaisen pitää lukea, ja haastoi laskemaan. 135.

Listoja on aina hauska laatia. Samoin on hauska kvantifioida ihan mitä tahansa, kuten nyt vaikka lukeneisuuttaan, mutta kuten HannaH jo ennättikin todeta, on lista varsin aikalais- ja anglosaksipainotteinen. Ja keskittyy vahvasti joihinkin tiettyihin kirjailijoihin sekä viihteeseen. Voisi tulla vähän eri näköinen lista, jos minä pääsisin laatimaan; ainakaan Borges, Jansson, Kierkegaard, Kyrklund ja Sartre eivät jäisi ulkopuolelle, ja kenties Bretonkin tulisi mukaan.

Tämmöinen meemi tällä kertaa. Keitäs muita ihan pakko-lukea tyyppejä sieltä jäikään uupumaan?

From: Webmail Support Team

Aamu alkoi naurulla. Postilaatikkoni oli putkahtanut oikea herkkupala:

.

Hyvä helsinki.fi sähköpostin käyttäjät,

Tämä viesti on Multimedia Center kaikille
meidän helsinki.fi e-mail
Tilin omistajille. Olemme tällä hetkellä Euroopan
päivitystä meidän tietokantaan sekä e —
mail
Centerissä. Haluamme poistaa kaikki helsinki.fi
sähköpostitilit
luoda enemmän
tilaa uusia tilejä.

Jos haluat estää tilin helsinki.fi
sulkeminen, sinun on päivitettävä
, että me tiedämme, se on läsnä
käyttää tiliä.

Olemme olleet lähetät tämän viestin kaikille
e-mail-tilin omistajat ja
se on
viimeinen huomautus / todentamismenettelyä.

Vahvista e-identiteetti aikana

Sähköposti Käyttäjätunnus: ………. ……

Sähköposti Salasana: ……………

Syntymäaika: ……………..

Territory: ……………..

Varoitus! (helsinki.fi) omistajan tilille, joka kieltäytyy
päivittää
huomioon seitsemän päivän kuluessa tämän
varoituksen
menettää
sen
tili. Tietosuojastasi. Kirjaudu ulos, kun olet valmis
ja pois päältä
selaimella.

HUOM: Kaikki lähetetty E-mail:
teamupgardeaccount39@yahoo.se

Kiitos, että käytät helsinki.fi huomioon!
Varoitus Code: VX2G99AAJ
…………………………

………………..
…………………….
…………………………………………..
…………………….
HUOM: Tämä viesti avulla (helsinki.fi) e-mail
suojelija
yksikkö. Viesti lähetetään takaisin sinulle
jälkeen
on
Tarkista
huomioon ennen tilin voidaan palauttaa. Okei varaukseen.

Tämä viesti on HELSINKI.FI mail käyttäjät.

No voi.

Kiiltomato.netissä ei enää keskustella. Jotenkin tämä tuntuu menetykseltä.

Ei niin, että olisin paljon niihin keskusteluihin osallistunut, mutta seurasin niitä kuitenkin. On totta, että välillä joillain ei ollut etiketti hallussa. On myös totta, että välillä oli pitkiä kausia, jolloin kiinnostavaa keskustelua sivulla ei lainkaan ollut. Yhtä kaikki, sillä palstalla oli minulle jonkinlainen hämärä, tarkemmin määrittelemätön merkitys, jota jään kaipaamaan.