Yhteystiedot:
etunimi(piste)sukunimi(ät)gmail(piste)com

Teoksia

Mykistynyt mies

”Jukka Laajarinne on kirjoittanut parhaan romaaninsa, joka tosin esittää olevansa käännös antiikin Kreikasta.” (Vesa Rantama, Helsingin Sanomat) 

”[…] herkullinen, sivistävä, filosofinen, viisas ja nautinnollinen. Ihan omanlaisensa.” (Anna Pihlajaniemi, Kodin kuvalehti)

”Huumorin ja äärimmäisen vakavan filosofisen ajattelun risteyttäminen ei ole aivan tavanomaista kirjallisuudessa, vaan rohkea valinta kirjailijalta.” (Virpi Alanen, Suomen Kuvalehti) 

”Länsimaisen ajattelun suurmiehiä vilisevä Jukka Laajarinteen ´Mykistynyt mies´ herättää villejä ajatuksia. Romaani on kiinnostava ja vetävä, sujuva ja erikoinen.” (Kalle Keränen, Skeptikko)

”Jos saa urallaan kirjoitettua yhdenkin Mykistyneen miehen kaltaisen teoksen, se riittää.” (Marko Hautala)

Kadonneen madon jäljillä

”Eikö ole omituista? Yleensä kunttamatoon törmää metsässä aina, mutta nyt… Ei jälkeäkään!”

Ötökkäystävykset Riikkinen ja Oukka etsivät kunttamato Änkyrää, joka ei eräänä päivänä ilmestykään jätehuoltohommiin. Missä mato oikein luuraa? Ja mitä tapahtuu metsälle, jos tätä tärkeää hajottajaa ei löydetä?
Etsintäretki vie kaksikon kangasmetsästä kuusikkoon, suolta pellonreunaan ja merenrannasta pihanurmikolle. Matkalla ne kohtaavat monenkirjavia eliöitä ja huomaavat, että luonnossa jokaisella on oma paikkansa. Vaaroiltakaan ei vältytä: tuleeko Riikkisestä sisiliskon välipala?

Kadonneen madon jäljillä on seikkailu, joka tutustuttaa lukijan luonnon monimuotoisuuteen. Upeasti kuvitetusta teoksesta selviää, miksi lajirunsaus on elintärkeää niin ihmisille kuin maapallollekin – ja miten omalle pihalle voi houkutella mahdollisimman monenlaisia mönkijöitä.

Kirja on Helsingin yliopiston tiedekasvatuksen kanssa ideoidun sarjan toinen, itsenäinen osa. Ensimmäinen osa Mahdottoman suuri puu tutustutti lapset matemaattiseen ja filosofiseen ajatteluun. Teos on suunnattu erityisesti 6–9-vuotiaille.

Kuvitus: Mari luoma

Gaudeamus 2021, ISBN 978-952-345-111-7

”Kuvittaja Mari Luoman täyteläiset värit ja moni-ilmeiset muodot imaisevat lukijan matojen maailmaan, sammalmättäiden, karikkeen ja maaperän kerrosten immersioon. Kuvitus on riittävän realistinen ja lajivalikoima ylenpalttisen runsas.[…] Taitava kirjailija Laajarinne valuttaa lapsiin monimuotoisuuden lumon ja pitää aikuisia pihdeissään merkitysten kerrostumilla.” (Ilta-Kanerva Kankaanrinta, Agricola) 

”Kokonaisuuden kruunaa Mari Luoman herkullinen kuvitus […] Kirjassa käsitellään monimuotoisuutta monelta kannalta. Aikuinenkin pääsee poimimaan uusia tiedonsiruja. Lapselle sulateltavaa riittää useammaksi kerraksi, vaikka hän olisi ahkerastikin katsonut Avaraa luontoa.” (Minna Yli-Karjanmaa, Savon Sanomat) 

Mahdottoman suuri puu

Kiivetkää Puuhun! Tutkikaa ja kartoittakaa kaikki sen oksat!

Kun Kuningatar käskee Kekomielen jäsenet tutkimusmatkalle, seikkailuun lähtee myös Riikkinen, pesän pienimmäinen. Yhdessä mittarimato Oukan kanssa se kohtaa ihmeitä, jotka saavat pään pyörälle ja vähän pelottavatkin.

Miksi mököjäkäräinen suree sukunsa pienenemistä? Keitä ovat mäihämainarit, jotka marssivat pesäkoloonsa loppumattomassa jonossa? Montako kertaa Puun runko haarautuu, ja miksi se tuntuisi joka mittauksella olevan eri paksuinen? Entä mikä on latvuksessa odottava kielletty Raja, jonka yli menneet eivät kuulemma koskaan ole palanneet takaisin?

Mahdottoman suuri puu nivoo matemaattisen ja filosofisen pohdiskelun äärettömästä osaksi riemastuttavaa seikkailukertomusta. Luovaan ja itsenäiseen ajatteluun kannustavaa teosta on ideoitu yhdessä Helsingin yliopiston Tiedekasvatuskeskuksen asiantuntijoiden kanssa. Upeasti kuvitettu teos on suunnattu 6–9-vuotiaille, mutta se tarjoaa pohdittavaa myös varttuneemmille lukijoille.

Kirjan kuvitus: Mari Luoma

Gaudeamus 2020, ISBN 978-952-345-058-5

”Otusten matkassa lukija pääsee katselemaan puun latvuksista kauas horisonttiin tai tarkentamaan suurennuslasin läpi pienimpiin yksityiskohtiin. Kilvekkäiden peitinsiipien ornamentit ja puun oksanhaarat kutittelevat mielikuvitusta jatkamaan kuvioita aina uuteen jakovaiheeseen.” (Ilta-Kanerva Kankaanrinta, Agricola)

”Kirja oli juuri sellainen, josta olisi pitänyt keskustella lapsen kanssa lukemisen jälkeen, mutta se veti meidät molemmat aika sanattomiksi.” (Kati, Lastenkirjavuosi)

”Uskallamme siis suositella ikäryhmässä [7-9 v.] matematiikasta, luonnosta tai filosofoinnista kiinnostuville.” (Tuukka Tomperi, Niin & näin)

Hurmeen maku

Tavanomaiset ihmiset lähettävät viestinsä puhelimella.

Kevätjuhlan jälkeen Karin löytää takkinsa taskusta kauniilla käsialalla kirjoitetun viestin salaiselta ihailijalta. Pian viestejä tulee lisää. Kesän vaihtuessa syksyksi Karinin elämässä alkaa tapahtua outoja. Tumma hahmo seuraa häntä varjoista. Samaan aikaan kaikki ympärillä tuntuu murenevan; ystävyydet, harrastukset, koulu ja vanhemmat.

Lohtua tuo tuntemattoman tytön päiväkirja, jonka Karin löytää hylätystä rakennuksesta kaupungin laidalla. Vaikka sen kirjoittaja elää eri ajassa ja paikassa, hän painii täsmälleen samanlaisten ongelmien kanssa kuin Karin. Karin alkaa selvittää päiväkirjan mysteeriä aavistamatta, miten lähelle pimeys ja kauhu ovat jo hiipineet.

Hurmeen maku on kauhuromanttinen seikkailu, jossa varjot ovat pitkiä eivätkä aina niin liikkumattomia kuin toivoisi.

Haamu 2019, ISBN 978-952-7100-67-7

”Laajarinne on hämmästyttävän sujuvasti kyennyt tuomaan yli sadan vuoden takaisen kerrontatavan ja konventiot nykyteinien elämään, siis aivan esimerkillisesti tekemään omasta ajastamme romanttisen.” (Artemis Kelosaari, Kiiltomato.net)
”Laajarinne on  rakentanut teokseensa viiston, viettävän pinnan, joka samanaikaisesti hämää ja kiehtoo lukijaa.” (Päivi Heikkilä-Halttunen, Lastenkirjahylly)
”Hurmeen maku on monitahoinen romaani. […] Lukija ei oikein tiedä, mitä odottaa, mikä on paikoin hämmentävää.” (Merja Leppälahti, Onnimanni 2/2019)
”Ihana, valloittava, tekstiä kahteen suuntaan vetävä, ajan ja paikan yhtenäisyyden hajottava tyyli!” (Seita Rönkä, Seitan juttuja)
”Itsekin viihdyin kirjan maailmassa, vaikka teinidraamaan on vaikea samaistua ja Karinin teot ja ajatukset saivat välillä naurattamaan.” (Ruusa, Kirjahullun päiväkirja)
”Karinin ympärillä pyörivät mystiset tapahtumat nappasivat minut äkkiä mukaansa. Minua viehättää kirjan aikatason hämäryys: vaikka älykännyköistä päätellen tapahtumat sijoittuvat tähän aikaan, on kirjan ihmisissä ja heidän käytöksessään jotain todella vanhanaikaista.” (Heidi P, Kirjapöllön huhuiluja)
”Kirja jätti fiiliksen, että tässä on jotain suurta, se suo lukijalle paljon mietittävää eritoten kirjassa käytetyn kahden tyystin erilaisen kielen käytön suhteen.” (Kirjan vuoksi)

Multakutri ja suon salaisuus
Pienen tytön on tehtävä, mitä pienen tytön on tehtävä!
Multakutrin kotipihassa on tapahtunut kummia. Päättäväinen tyttö saapastelee metsään ottamaan selvää, mistä on kyse. Palkittujen tekijöiden, Jukka Laajarinteen ja Elina Warstan tiivistunnelmainen satu sisältää kutkuttavia oivalluksia ja yllätyslopun.
WSOY 2017, ISBN 978-951-0-41859-8

”Vaikka Laajarinteen tarinointi etenee kiinnostavasti, kuvat vievät siitäkin voiton.” (Mari Viertola, Turun sanomat)
”Jukka Laajarinne on kuvakirjan tekstin tekijänä velho: hän karsii turhat rönsyt pois ja jättää kiitettävän paljon kuvittajan kerrottavaksi […]. Warsta on luonut synkän metsämaiseman, josta löytyy kuitenkin piinaavaa jännitystä pehmentäviä elementtejä: esim. pastellivärejä, lepattavia perhosia ja kimmeltävää hämähäkinverkkoa. Aukeamissa on syvyyttä ja kolmen kuvan sarjaan pilkottu takaa-ajokohtaus kouraisee aivan oikeasti katsojan vatsanpohjasta.” (Päivi Heikkilä-Halttunen, Lastenkirjahylly)
”Multakutri ja suon salaisuus -kirjassa yhdistyvät perinteinen satu, nykyaikainen kuvitus ja salaperäinen jännityskertomus. Tarina viestittää, että pelot on tehty voitettaviksi, eikä ketään kannata tuomita heti ensinäkemältä.” (Kia, Luetaanko tämä?)
”Jännittävä tarina saa ihanan lohdullisen ja hauskan lopun. Pidän kovasti Elina Warstan huolellisesta ja persoonallisesta kuvituksesta.” (Heidi P, Dysphoria)

Pinnan alla pimeä

Se ei voinut olla sattuma. Terapeutti Kaarlo Nuortevan potilas on puhunut lapsuusmuistostaan, jossa hän on vaarassa hukkua eläintarhan edustalla mereen. Pian näky toteutuu Korkeasaaren rannassa, ja Kaarlon huoli saa muodon. Epidemia on alkanut levitä. Se tarttuu sanoista ja katseista, televisio-ohjelmistakin, ja väkijoukoissa sen seuraukset ovat suorastaan tuhoisia.

Kaarlo saa tutkimusparikseen maan johtavan epidemiologin, opiskeluaikaisen tyttöystävänsä Doriksen. Ennen kuin he jäljittävät tartunnan lähteen, uutiset täyttyvät maailmanlopun enteistä: tulva runtelee Tbilisiä ja eläintarhan asukit ryntäävät vapauteen. Budapestissa maa nielaisee joukon mielenosoittajia, jotka putoavat veden täyttämään luolastoon. Unohdetut ja torjutut salaisuudet nousevat pintaan, ja käsillä olevaan uhkaan verrattuna maailmansodat ovat pelkkä varjo. Sairastumassa eivät ole pelkästään ihmiset vaan koko tuntemamme todellisuus.

Pinnan alla pimeä on tiivistunnelmainen psykologinen trilleri, joka yhdistää myytit ja arkkityypit aikamme suurimpiin uhkakuviin. Teos vetää lukijansa paranoian pyörteisiin, joissa mikään ei ole sattumaa, vaan kaikki merkitsee aina myös jotakin muuta.

Atena 2017, ISBN 978-952-300-302-6

”Laajarinteen romaanissa on spekulatiivisen fiktion juonne, mutta sen fantasiaelementit ovat oikeasti pelottavia.” (Marko Hautala)
”Pinnan alla pimeä lienee kirjakeväämme omintakeisimpia ja kylmäpäisen kiehtovimpia teoksia.” (Jani Saxell, Parnasso)
”Makrotasolla tarkastellen Laajarinne on luonut kriittisen ajankuvan. Teoksessa on hämmästyttävän paljon yhteyksiä nykypäivään.” (Anne Haikola, Nousu)
”Päähenkilön ammatillinen osaaminenkin taitaa olla mielikuvituksen tuotetta.” (Taina J, Kaksi sivullista)
”Pinnan alla pimeä on sopivalla tavalla haastava, älykäs ja samaistuttava kirja. Se muistuttaa ihmisiä siitä, että vaikka jokin asia on jäänyt taakse, se ei välttämättä ole lakannut olemasta.” (Shimo Suntila, Tähtivaeltaja)
”Viihdyttävä kerronta yhdistyy korkeakirjalliseen, temaattisesti rikkaaseen sisältöön.” (Artemis Kelosaari, Kritiikki)
”Jukka Laajarinne on kirjoittanut teoksen, jossa kutakuinkin kaikki on oudosti kohdallaan.” (Harri Erkki, Portti)
”Laajarinteen romaanista avautuu äkkiä muitakin kerroksia. Toki ne viittaavat Carl Jungin psykologisiin teorioihin ja dystooppisen tieteiskirjallisuuden klassikoihin, mutta moninaisen aineiston yhdistelmä on Laajarinnettä itseään ja materiaali on oikein pätevästi järjestelty.” (Kauppalehti)
”Uutuuskin on tieteistarina, vaikka sitä markkinoidaan psykologisena trillerinä. Kirja muistuttaa hieman puolalaisen scifi-mestarin Stanislaw Lemin teoksia.” (Pertti Avola, Helsingin sanomat)
”Romaani on jännittävä kokeilu asetelmasta, jossa aine on alisteinen hengelle ja ruumis sielulle.” (Helena Miettinen, Savon Sanomat)
”Pinnan alla pimeää on kutsuttu psykologiseksi trilleriksi, mutta tämän mainoslauseen ei kannata antaa hämätä. Kyse on paljon enemmästä.” (Omppu Martin, Reader, why did I marry him?)
”Oletko valmis venyttämään tietoisuuden ja todellisuuden rajoja – tai käsitystäsi niistä? Sukella rohkeasti suoraan pinnan alle!” (Suketus, Eniten minua kiinnostaa tie)
”Pinnan alla pimeä on omituinen kirja. Se sisältää paljon kummallista ja kysymyksiä herättävää aineistoa. Tarinan omituisuus ja epämääräisyys viehättävät.” (Mikko Saari, Kirjavinkit)
”Uhan tuntu, jopa kauhu pirskahtelee voimakkaastikin pintaan.” (Annika Kivi, Rakkaudesta kirjoihin)

Tiloissa

Miksi muistojesi maisema ei ole enää sama, vaikka se ei oikeastaan ole muuttunut? Miten karttaa luetaan, ja miksi eksyminen on hyväksi? Mikä tekee paikasta pyhän tai muuten vain erityisen? Mitä eroa on matkanteolla ja siirtymisellä?

Tiloissa-kokoelma pohtii mielen, kehon ja ympäristön suhdetta. Laajarinne kuljettaa leppoisasti tarinoiden lukijaa läpi mielen tilojen, ylittää aitoja, kotiutuu muumitaloon, kiipeää vuorille ja tunkeutuu maan alle. Esseitä yhdistää kysymys siitä, miten mieli ja ympäristö vaikuttavat toisiinsa. Paikka on sinussa yhtä paljon kuin sinä paikassa.

Atena 2016, ISBN: 9789523001992
”Tiloissa on monialaisten käytäntöjen opaskirja. Se antaa eväitä tiloissa liikkumiseen ja avartaa tietoisuuttamme niistä. Osa neuvoista on käsitteellisiä, osa ihan käytännön vinkkejä. Mitä erilaiset tilat merkitsevät, ja millaisia merkityksiä me niille annamme? Miten liikkua erilaisissa tutuissa ja ennestään tuntemattomissa tiloissa? Miten saada niistä enemmän irti?” (Karri Kokko, Kiiltomato)
”Laajarinne kirjoittaa sujuvasti ja syvällisesti. Hän tarkastelee tilallisuutta toisinaan varsin filosofisesta kulmasta, mutta aina yleistajuisesti, nivoen pohdiskelut arkeen ja konkretiaan.” (Sinisen linnan kirjasto)
”Teksti soljuu silmissä ja jää mieleen pyörimään, lauseissa on voimaa ja ajatuksissa kirkkautta. Mikä parasta: lukija saa omat muistonsa, kokemuksena ja ajatuksensa heräämään, kuplimaan ja kasvamaan.” (Suketus, Eniten minua kiinnostaa tie)
”Jukka Laajarinteen esseekokolema Tiloissa sai minut ajattelemaan sekä mielentiloja että erilaisia konkreettisia tiloja uudella tavalla. Uskon, että kaikille kirjan lukijoille käy samalla tavalla.” (Juha Pikkarainen, Yle)
”Miten kaupungista voi löytää kiinnostavia asioita, joita ei ole aiemmin huomannut, kun siirtyy valtateiltä sivukujille – tätä jäin pohtimaan, ja aioin liikkua kaupungilla uusia reittejä ja miettiä, mitä en ole aiemmin huomannut.” (Mari A:n kirjablogi)
”Sujuvaa tekstiä lukee mielellään. Kieli on jämptiä asiatekstiä, hauskuus nousee substanssista, tehdyistä havainnoista ja kiinnostavista rinnastuksista.” (Päivi, Hyviä sanoja)
”Nämä ovat esseitä, joita lukiessa ihminen laajentuu.” (Omppu Martin, Reader, why did I marry him?)
”Laajuus onkin Laajarinteen vahvuus. Hän löytää hyvä näkökulmia siihen, kuinka kokemuksemme ovat ympäristön ansiota.” (Pekka Jäntti, Etelä-Suomen sanomat)
”[…] Laajarinne antaa havaintojensa puhua, ja kovin usein näiden kuunteleminen ja puhutelluksi tuleminen on parasta mitä lukijana voi tehdä.” (Veli-Matti Pynttäri, Parnasso)
”Äkkisiltään ihmisen tilallisuutta, siis eri tilojen ja tiloissa olemisen vaikutelmia, käsittelevä teos kuulostaa aiheeltaan hieman kuivalta ja akateemiselta. Lopputulos on kuitenkin kaikkea muuta.” (Tuukka Hämäläinen, Etelä-Saimaa)
”Viehätyin kirjailijan monista näkökulmista ja elämänmakuisesta pohdinnasta. Jos pidit Laajarinteen tietokirjasta Muumit ja olemisen arvoitus, pidät tästäkin. ” (Else Turunen, Kotiliesi)
”[M]ukana kulkee kiitollisena, sillä opas osaa asiansa, ja jättää yleensä mukana kulkijalleen avaimia ja tilaa perehtyä lisää itse – löytää uusia, omia reittejä.” (Jani Ekblom, Hämeen Sanomat)
”Laajarinne pohtii syvällisesti mutta yleistajuisesti tilan, paikan ja esimerkiksi liikkeen merkitystä ihmisen mielelle ja ajattelulle.” (MP, Mondo)

72

Alussa on räjähdys. Kotitekoinen autopommi silpoo ihmiskehon, ja Mourad, Suomeen muuttanut muslimimies herää sairaalassa. Vai onko se sairaala? Mouradinhan pitäisi olla kuollut. Hänen vuoteensa vierellä pyörii hyvin erikoisia naisia, kaiken lisäksi nunnankaavuissa.

Kuolemanjälkeisen paratiisin pitäisi tarjota hurskaalle muslimille 72 neitsyttä, mutta paikka johon Mourad on joutunut, ei täytä hänen odotuksiaan. Neitsyet ovat toinen toistaan oudompia: kun hän kehuu yhden kauniita silmiä, samat tummat silmät tuodaan hänelle lautasella.

72 on ravisteleva romaani ulkopuolisuudesta, fanaattisuudesta ja ennakkoluuloista. Mourad on yhtä ulkopuolinen niin elämässä kuin kuolemassa.

Atena, 2013. ISBN 978-951-796-935-2.

”Monimutkaiset ongelmat vaativat monimutkaista kirjallisuutta, mutta Laajarinteen saavutus on kirjoittaa hankalasta aiheestaan paitsi monimutkaisesti myös kauniisti, koskettavasti, kekseliäästi ja jännittävästi.” (Teemu Manninen, Helsingin Sanomat)
”Camus ja kumppanit kummittelevat myös romaanin 72 taustalla. Se on vahva sivullisuuden kuvaus – ja kokeellinen romaani, joka kutsuu lukijansa merkitysleikkiin.” (Jani Saxell, Parnasso)
”Harva kirjailija pystyy tällaiseen syvyyteen ja monitulkintaisuuteen. Laajarinne koettelee formaattia ihailtavalla tavalla. […] 72 on mestariteos.” (Jussi K. Niemelä, Tähtivaeltaja)
”Tämän kirjasyksyn positiivinen yllättäjä. Hirveän todentuntuinen, mutta silti jollain tavalla hauska – ja yllättävä.” (mari A:n kirjablogi)
”Romaani herättää ajatuksia, ja viimeisen sivun jälkeen lukija voi nähdä totunnaiset ajatuksensa aivan toisin.”  (Risto Löf, Savon Sanomat)
”Laajarinteen suorittamaa massiivista tutkimusta ja taustatyötä voi vain ihailla.” (Tuija, Kirjavinkit)
“72 on paitsi puheenvuoro rasismia ja fanaattisuutta vastaan, myös ajattelemaan ohjaava romaani. Se ei muodoltaan ole kuin muutaman vuoden takainen kokeellisempi Kehys, mutta sisällöltään yhtä yllättävä.” (Jani Ekblom, Hämeen Sanomat)

Isä vaihtaa vapaalle

Puolukan isä päättää viettää enemmän aikaa tyttärensä kanssa ja jää pois töistä. Salaisen agentin tehtäviä ei ole kuitenkaan helppo jättää. Yhteisestä lomasta muodostuu hurja karkumatka pakoon työelämän paineita. Minne mennä, kun luottokortti on kuoletettu ja autokin aivan räjähtänyt?

Kuvitus: Timo Mänttäri. WSOY, 2013. ISBN 9789524718660.

”Laajarinteen tekstin ja Mänttärin kuvien yhteispeli on saumatonta, ja riittävän lyhyt teksti on balanssissa visuaalisesti vahvan ilmaisun kanssa.” (Päivi Heikkilä-Halttunen, Helsingin Sanomat)

Leikkiminen kielletty

”Vuosittain ilmestyy muutamia merkittäviä kirjoja. Tämä on yksi niistä.” (Jouko Kämäräinen, Elonkehä)
”Miksi kasvatuskysymyksen ympärillä pyörii niin pelonsekainen ilmapiiri? Olisiko aika hellittää huolehtimis- ja hyysäämiskulttuurista, uskoa lapsen omaan viisauteen ja vaihteeksi kuunnella heitäkin?” (Marikka Bergman, Pientä elämää etsimässä -blogi)
”Olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten kiinnostavaa luettavaa tämä olikaan. Lisäksi toivon, että se sai minut ajattelemaan asioita edes vähän enemmän lapsen kannalta.” (Jori, Kaiken voi lukea -blogi)
”Aiemmin muun muasa kirjasta Muumit ja olemisen arvoitus tuttu Laajarinne sivaltaa tässä uutukaisessaan ärhäkästi meidän aikuisten pyrkimystä kontrolloida koko ajan lapsiamme.” (Minna Hietakangas, Evita.fi)
”Ristiriitoja vältetään, vaikka maailma koostuu ristiriidoista, eikä niitä voi välttää. Vanhempien ylisuojelevuus kääntyy lasta vastaan.” (Ninni Myllyoja, Talouselämä)
”Laajarinteen asiallinen ja ajankohtainen pohdita lasten ja nuorten asemasta on paikallaan, koska liian usein lasten ja nuorten puolesta puhuu aikuinen, usein sellainen, mistä tulee mieleen kukkahattuun sonnustautunut pihapoliisi.” (Pauli Poutanen, MTV3)
”[…] erittäin harvinainen ja kaunis kannanotto vapauden, rauhan, rakkauden ja ihmimillisen elämän puolesta.” (Miina Supinen, Sokeripala-blogi)
”Kirjan erityinen arvo on siinä, että se asettaa kysymysmerkit riittävän syvälle ja herättelee tietoisuutta kasvatustoimintamme taustamotiiveista ja todellisista tavoitteista.” (Jarno Paalasmaa, Opettaja-lehti)
”Kirja on pamflettinakin melkoinen pommi. Sen toivoisi olevan keskustelun alustus sillä tilanne yhteiskunnassamme on kasvatuksen ja lasten sekä nuorten aseman suhteen kriittinen.” (Pentti Tynkkynen, Parikkalan-Rautjärven Sanomat)

Kehys

Kehys on toisiaan seuraavien tarinoiden kirjava kudelma. Terävästi havainnoiva ja ilmavasti kirjoitettu teos on tarinoiden verkosto, jossa piilee portteja uusiin ihmiskohtaloihin. Erillisiä kertomuksia sitovat yhteen vahvat ihmisyyttä pohtivat teemat: Onko ihminen pelkkä vaistojensa pyörittämä kone? Missä kulkee raja minun ja toisen ihmisten välillä? Lukijansa jatkuvasti yllättävä teos kehystää palasen inhimillistä todellisuutta.

Atena kustannus, 2010. ISBN 978-951-796-646-7

”Olisi sääli, jos Kehys jäisi vähälle huomiolle. […] Laajarinne on selkeästi oloissamme harvinainen tarinaniskijä, ja taitava sellainen. Hänessä on parhaimmillaan Singeriä, Canettia, Paul Austeria.” (Juha Seppälä, Aamulehti)
“Laajarinne osaa ilmaista ajatuksensa samaan aikaan sekä selkeästi että taidokkaasti. Kehyksessä tyylin ja rytmin vaihdokset pääsevät oikeuksiinsa ja tukevat kunkin kertomuksen sisällöllisiä ominaisuuksia.” (Soili Hämäläinen, Kymen sanomat)
”Teoksen sisältö ja muoto rikkovat useita rajoja, mutta silti kokonaisuus on hätkähdyttävän ehyt. Tämä kirja on syvällinen ja hieno, ja se tarjoaa runsaasti mukaansatempaavaa kerrontaa sekä antaa eväitä ajattelemista varten.” (Pekka Jaatinen, Kaleva)
”Kehys on viitteiden kirja.” (Teppo Kulmala, Keskisuomalainen)
”Kehys on paitsi pilkun rehvakas esiinmarssi myös assosiaatioiden temmellyskenttä.” (Helena Rintala, Kiiltomato)
“Onko Kehys hyvä kirja? Jos on, se on sitä eri tavalla kuin muut.” (Tiina Raevaara, Tähtivaeltaja)
”Tyylilaji mahdollistaisi pahanlaatuisen sekavuuden, mutta siihen Kehys ei sorru. Päinvastoin. Laajarinne osaa todella kuljettaa tarinaansa.” (Esa Mäkinen, Helsingin sanomat)
”Romaanissa viehättävät sen sujuva nokkeluus ja näppäryys. Tarinat jäävät kesken, niin kuin kaikki jää, kun kaikki virtaa. Laajarinteen teos on tiheä, eikä viitteiden tynnyri tyhjentyisi varmasti kolmannellakaan lukukerralla” (Karo Hämäläinen, Suomen kuvalehti)
”Laajarinteellä on kyky käsitellä ihmisyyden ikuisuuskysymyksiä tuoreesti, havainnollisesti ja innostavasti.” (Tuomas Juntunen, Parnasso)
”Tyyliä voisi pitää erikoisuuden tavoitteluna, mutta se toimii. Eikä sitä ole yhtään vaikea seurata.” (Rakkaus on koira helvetistä)

Muumit ja olemisen arvoitus kiinnittää lukijan huomion Tove Janssonin mestarillisten saturomaanien filosofiseen puoleen. Mitä tekemistä muumeilla, Nuuskamuikkusella ja Vilijonkalla on Kierkegaardin, Heideggerin ja Sartren kanssa? Kuvitus: Tove Jansson. Atena kustannus, 2009. ISBN 978-951-796-592-7

”Rytmi ja hellä ironia ovat kohdallaan. Kirjaa voi, todellakin, hyvin suositella niin vasta-alkajille kuin eksistentialismissa ja muumilogiassa pitemmälle ehtineillekin.” (Kuisma Korhonen, Helsingin sanomat)
”Myös arvostelun lukija joutuu valinnan eteen: lukeako Laajarinteen kirja vai paetako sen herättämiä ajatuksia.” (Janne Luotola, Turun ylioppilaslehti)
”Lähestymistapa tuntuu toimivan, sillä Laajarinne on onnistunut loihtimaan kenties helppolukuisimman ja yleistajuisimman filosofiankirjan, tinkimättä kuitenkaan käsiteltävän alueen laajuudesta tai argumentoinnin pätevyydestä.” (Tuukka Hämäläinen, Viikko Eteenpäin)
”Toisto myös rakentaa ja ylläpitää aitoa itseä’, kirjoittaa Laajarinne, joka on tehnyt kokonaisuudessaan viehättävän ja muumien henkeä tyylillisestikin kunnioittavan kirjan.” (Kristina Svensson, Vantaan Lauri)
”Muumit ja olemisen arvoitus on hienovaraisesti kirjoitettua filosofista pohdiskelua, joka ei edellytä filosofisia yliopisto-opintoja.” (Juha Drufva, Kansan Uutiset)
”Kun tällaisia asioita yritetään muotoilla tekstiksi, lopputulos on väkisin hiukkasen kompasteleva ja nuljuva.” (Jorma Tuomi-Nikula, Keskisuomalainen & Savon Sanomat)
”Laajarinteen kevyesti syvissä vesissä liikuskeleva muumitutkimus yksinkertaisesti toimii.” (Mari Viertola, Turun Sanomat)

.

.

.

Saattaa sisältää pähkinää.

Kuinka käy, jos nukahtaa kaupan lihatiskille? Millainen murkina saa lapsen kasvamaan hetkessä jättikokoon? Mitä tapahtui Mufffslurpfille, joka puhui ruoka suussa? Saako sinappia sotkea ympäriinsä?

Kahdelle. Älä niele purematta.

Kuvitus: Martti Ruokonen. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35040-9

.”Aikuisiakin naurattaa vallan vietävästi, joten Ruoalla ei saa leikkiä on selvä täysosuma.” (Mikko, Kirjavinkit)
”Tää kirja ois kyllä mun kaa, vaikka se olis niinku lastenkirja.” (Marko Ikävalko, Kirjatyö)
”Nimestään huolimatta opus ei ole mikään käytöksen kultainen kirja – pikemminkin päinvastoin.” (Marika Laijärvi, Keskisuomalainen)
”Tässä on juuri sellainen kirja, joka lapsiperheissä tarvitaan.” (Hymyilevä eläkeläinen)
”Se, joka ei tunne entuudestaan Jukka Laajarinteen moniaalle rönsyilevää ja lukijan ajatuspiintymiä verryttelevää tuotantoa, voi hämääntyä tästä kirjasta.” (Päivi Heikkilä-Halttunen, Lastenkirjahylly)