Tähän väliin…

Minun on ihan pakko ilmaista iloni Helena Rintalan Kehys-kritiikistä Kiiltomadossa.

Ajankohtaisasiaa

Olen jo pitkään suunnitellut kirjoittavani tänne yhdestä tärkeästä seikasta, mutta en ole saanut aikaiseksi. Nyt, kun asia on erityisen ajankohtainen, laitan sen sijaan linkin.

Toinen, aivan erilainen ajankohtaisuutinen ovat Topelius- ja Lydecken-palkintoehdokkaat. Onnittelut kaikille, tutuille taas aivan erityisesti!

Arvio Kymen sanomissa

Soili Hämäläinen arvosteli Kehyksen Kymen sanomissa 16.11. otsikolla Ihminen kertomuksien kehällä ja pelasti päiväni.  Tässä joitakin rivejä erittäin myönteisestä kirjoituksesta:

”Jukka Laajarinteen Kehys jättää tunteen, että on ollut monessa paikassa eikä ole aivan varma, mitä on tapahtunut ja kenelle. Kokee olleensa oudon uskottavalla matkalla toden ja mielikuvituksen rajamailla.”

”Alussa oleva kuvaus sylivauvan yksinhuoltajaisästä oli niin riipaiseva, että halusin kiihkeästi tietää, miten isä selviäisi, ja muut kertomukset tuntuivat estävän minua. Luettuani pitemmälle aloin haluta lisää uusia kertomuksia ja odottaa yleensä yllätyksenä tulevaa luiskahdusta seuraavaan kertomukseen.”

”Laajarinne osaa ilmaista ajatuksensa samaan aikaan sekä selkeästi että taidokkaasti. Kehyksessä tyylin ja rytmin vaihdokset pääsevät oikeuksiinsa ja tukevat kunkin kertomuksen sisällöllisiä ominaisuuksia.”

”[…] lukija löytää kirjasta teräviä huomioita ja rinnastuksia, jotka selittävät ihmiselämän kehämäistä problematiikkaa osuvasti ja analyyttisesti.”

Olen huojentunut; radiohiljaisuus alkaa murtua.

Tsekatkaa myös Hymyilevän eläkeläisen arvio!

Puhuttelu

 

 

Your finance

Your life

Your life

Your life

Your finance

Your luck

Your win

Your luck

Your luck

Your win

Your finance

Your money

Your life

Your business

Your business

Your finance

Your luck

Your money

Your life

Your finance

Your luck

Your luck

Your finance

Your finance

Your business

Your finance

Your luck

Your luck

Your business

Your dream

Your finance

Your win

Your money

Your life

Your luck

Your business

Your money

Your finance

Your luck

Your money

Your luck

Your luck

Codeine (Methylmorphine) is a narcotic pain reliever,

30/15mg for $203.70 – 60/15mg for $385.80 – 90/15mg for $562.50 hqh

 

 

 

Aika valuu näppäimistöni läpi

Tuolla, tuolla ja erityisesti tuolla on keskusteltu suomalaisen proosan tilasta, kokeellisuudesta ja kokeilemattomuudesta. En ole kauheasti ehtinyt osallistua keskusteluun, vaikka hetkittäin on melkein tehnyt mieli. Itse olen hahmottavinani nykytilannetta niin, että tapahtuuhan proosassa vaikka mitä. Rakenne- ja kerrontakokeiluja harrastetaan, mutta ne eivät tyypillisesti ole se kirjan fokus, ja jos homma tehdään ei-niin-saamarin-tärkeilevästi, ei kokeellisuutta välttämättä sellaiseksi edes hahmoteta.

Ja kuten J. Pekka Mäkelä tuolla Konkan blogissa totesi, aika paljon leppoisaa, ei-itsetarkoituksellista kokeellisuutta on tullut juurikin scifi-pohjalta nousseilta tekijöiltä, mainitaan tässä yhteydessä vaikka Johanna Sinisalo ja Pasi I. Jääskeläinen. Heidän teksteissään kokeellisuus on kuitenkin alisteista tarinoiden kertomiselle, tai sanotaan vaikka, ettei ainakaan toisin päin. (En voi olla miettimättä, miten käänteentekevä ratkaisu tuo kaksi eri loppua olisi, jos asiaa ei olisi tiedotettu julkisuuteen ennenaikaisesti.) Mielelläni mainitsisin myös muutaman oman kirjani, mutta jätetään nyt väliin.

Mutta kuten sanottu, en ole oikein ehtinyt osallistua tähän keskusteluun, enkä valitettavasti ehdi nytkään. Sen sijaan olen muun muassa toimittanut Harri Kumpulaisen kanssa Kertomuksia pimeestä (kirjoittanut Miina Supinen, Pasi I. Jääskeläinen, Tuuve Aro, Markus Nummi, Tapani Bagge, Tiina Raevaara, Juri Nummelin, Hannu Hirvonen, Arvi Perttu, Sari Peltoniemi, Juha Huhtakallio, Harri Kumpulainen, Alvari Lume ja Jukka Laajarinne), joka on nyt oikovedosvaiheessa.

(Kuva: Alvari Lume)

Ja sitten olen tietenkin kirjoittanut ihan sairaan tavalla. Jäljittelevä toiminta tekee ihmisestä usein sen, mitä hän jäljittelee. Sairaan tavalla kirjoittaminenkin on sairastuttavaa: niskani ja yläselkäni ovat ihan tulessa.

Samalla, kun ajan puro on jotenkin niukka eikä siitä oikein riitä ammennettavaksi asti, virtaa se kuitenkin hirmuisella vauhdilla, ja äkkiä alkaa huolestuttaa. Kehys ilmestyi kohta kuukausi sitten, enkä ole nähnyt yhtään ”oikeaa” kritiikkiä. Eihän sitä vaieta kuoliaaksi, eihän?! Pari blogikirjoitusta aiheesta on kyllä olemassa: Miina Supiselta ja Hymyilevältä eläkeläiseltä. Kiitos niistä!

(Kuva: Timo Mänttäri)

Ai niin, tänään on Sadun päivä. Myös sillä on seurauksensa monelle lasten- ja nuortenkirjallisuuden parissa työskentelevälle. On siis lopetettava jaarittelu ja palattava kiireesti sorvin ääreen.

Kaksi osoitetta

Nostettakoon tässä esille kaksi tärkeää nettisivustoa: nuortenkirjallisuuden Sivupiiri ja lastenkulttuurin uusi Okariino. Jälkimmäisessä ilahduttaa erityisesti se, että siellä julkaistaan myös lasten omaa kulttuuria. Suosittelen kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Ei mulla muuta.

44-vuotias on ihmiskunnan onnettomin tapaus

Näin unta, että eräs miespuolinen luokkakaverini paljasti olevansa oikeasti 44-vuotias. 😀 Hän on siis todellisuudessa joku parikymppinen. Mitä kummaa tämä tarkoittaa? Onko luvulla 44 jotain erityistä merkitystä?

Mitä on sanottava 44-vuotiaasta miehestä, joka diabeteksensa puhkeamisen 40-vuotispäivien kunniaksi päättää ruveta juoksemaan maratoneja?

Olen 44 vuotias mies. Olen hiljattain muutama kuukausi sitten aloittanut reenauksen. Ihmettelen kuitenkin miksi pääni tulee kipeäksi.

Markku, 44-vuotias
Ensimmaiset muutokset, joita olen huomannut, olivat jo viikon paasta siita, kun aloin kayttamaan peniksen suurentamisohjelmaa. Tunsin, etta minulla oli pidennetty erektio.

Siirretty penis poistettiin 44-vuotiaalta myöhemmin ”psykologisista syistä”.

Olen 44-vuotias mies Hangosta.Olen naimisissa,mutta olen onneton.

Aidon ja alkuperäisen Vlad Tepesin mukaan itsensä nimennyt 44-vuotias Jonathon ”The Impaler” Sharkey kertoo ihmisille olevansa aito vampyyri ja se tuntuu vetoavan Twilight-sukupolveen kovasti. Sharkeyllä on värikäs historia teinityttöjen kaatajana. Rakkaudenjano on ollut niin hurja, että sen takia hän on istunut välillä linnassakin.

Länsisuomalainen 44-vuotias upseeri on tuomittu törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja seksuaalipalvelujen ostamisesta nuorelta kahden vuoden ja neljän kuukauden pituiseen ehdottomaan vankeusrangaistukseen.

26-vuotiaan helsinkiläisnaisen sieppauksesta epäilty on 44-vuotias turkulainen yritysjuristi Juha Turunen.

Poliisin mukaan 44-vuotias mies vietteli netissä 19-vuotiaan kehitysvammaisen ja naimisiinmenon jälkeen ryhtyi myymään tätä seksiorjaksi.

Teosta epäilty on 44-vuotias mies, joka oli kuukautta aiemmin vapautunut vankilasta ehdonalaiseen.

Oululainen 44-vuotias Michael Maria Pentholm yritti viime vuonna kuristaa kolme naista nahkahansikkaat kädessään.

Sotasuunnitelma oli tarkoitus käynnistää tappamalla paikallinen poliisi. Ryhmä piti itseään kristittyinä sotureina, joita kutsui nimellä hutaree. Poliisit olivat ryhmän mielestä liittovaltion sotilaita. Syytteiden mukaan ryhmän johtaja, michiganilainen David Stone, 44, oli jo etsinyt mahdollisia uhreja lähiseudun poliiseista. Murhatun poliisin hautajaisissa oli tarkoitus räjäyttää pommi.

Sitten 44-vuotias pyysi, että yrittäjä hankkisi 500 000–700 000 euroa aitoina seteleinä, koska siten voitaisiin valmistaa iso erä rahaa nopeasti. Yrittäjä sanoi, että se ei onnistu.

YLE:n tv-uutisten mukaan tyypillinen maksunsa rästiin jättänyt on 44-vuotias, perheellinen, pienituloinen mies.

Helmikuussa 1974 silloin 44 vuotias Horton oli palaamassa pelimatkalta Torontosta kotiin Buffaloon kun hän menetti joukkueelta bonuksena saamansa urheiluauton hallinnan ja kuoli.

44-vuotias loukkaantui lievästi olkapäähän ja kasvoihin. Pikkubussin oikea kylki ja henkilöauton etuosa vaurioituivat.

”Kaikki sairaudet ja onnettomuudet ovat määrättyjä oman karmamme mukaisesti”, siitä on tämä 44-vuotias vakuuttunut.

Psykomaantiedettä internetissä

Tänään Hesarissa kerrottiin Jari ja Anneli Karvisen hienosta projektista: pariskunta kävelee kaikki Helsingin kadut päästä päähän aakkosjärjestyksessä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ja pitkäjänteisyyttä vaativassa suuruudenhulluudessaan täydellinen hanke!

Mutta niin, nettisivujahan tässä piti vinkata. Kurkistakaa noihin:

Kantokorpi, Otso: Punavuoren psykomaantieteellinen seura

Leppänen, Marko: Esoteerisen maantieteen koulu

Niskala, Meiju

Suomen UE Forum

TreStalkers

Kuva: linnoitusrakenteita Puolarmaarissa.

Minustako salaliittoteoreetikko?

13.9. duumassa FSB-yhteyksistään tunnettu puhemies Gennadi Seleznev kertoi liittoneuvostolle,että asuinkerrostalo oli räjäytetty Volgodonskissa. Todellisuudessa tuona päivänä pommi oli räjähtänyt Moskovassa. Volgodonskissa kerrostalo räjäytettiin vasta kolme päivää myöhemmin 16. syyskuuta.

Luin juuri Hannu Yli-Karjanmaan kirjan Valtiot ja terrorismi. Lopputulos: hämmentynyt mielentila.

Ei ollut uutinen, että esimerkiksi Yhdysvallat, Britannia, Ranska ja Venäjä ovat terroristivaltioita siinä kuin erinäiset Aasian ja Afrikan maat. Näiden valtioiden tiedustelujärjestöt ovat rahoittaneet, aseistaneet ja kouluttaneet terroristeja milloin missäkin ja milloin mistäkin syistä. Ei ollut uutinen, että sotia perustellaan valheellisella propagandalla (kuten vaikkapa Irakin joukkotuhoaseilla). Isommat ja pienemmät Mainilan laukaukset, false flag -operaatiot ja vastaavat eivät olleet uutinen nekään.

Mutta kun lukee aiheesta lähemmäs 400-sivuisen, eritasoista informaatiota tursuavan teoksen, alkaa asia vaikuttaa emotionaalisesti. Kertomusten vyöry tekee tehtävänsä: erilliset tapaukset eivät enää näyttäydykään erillisinä tapauksina vaan yleisenä toimintatapana. Sitä vain äkkiä ymmärtää sen, minkä on aina tiennyt: sotilallinen toiminta vaatii välttämättä vallankäyttöä ja -käyttäjiä, joille ihmishenki on kulutustavaraa, ja joiden on oltava valmis uhraamaan myös omiaan.

Kun sotilaallisen ja hallinnollisen vallan käyttäjät ovat kerran toisensa jälkeen jääneet kiinni valheista, osoittaneet epäluotettavuutensa ja kyvykkyytensä ihmisten – myös siviilien – tappamiseen, olemme arvoituksen edessä: miksi kovin moni edelleen luottaa vallankäyttäjiin, heidän rehellisyyteensä ja hyvään tahtoonsa? Miksi nielemme virallisia kertomuksia niin paljon helpommin kuin epävirallisia?

Edellisenä päivänä, maanantaina syyskuun 10. päivä puolustusministeri Donald Rumsfeld oli ilmoittanut tiedotusvälineille, että Pentagonin tileiltä on 2300 miljardia dollaria kateissa. […] uutinen jäi seuravan päivän tapahtumien alle ja lähes unohtui. […]Arlingtonin kunnan palolaitoksen raportin mukaan Pentagonissa tuhoutui arvokasta kirjanpitoaineistoa.

Jos viralliset tahot eivät ole luotettavia, niin miten on epävirallisten laita? Yli-Karjanmaa toteaa esipuheessaan, ettei ole paljoakaan tehnyt alkuperäistutkimusta. Kirjassa esitetyt tiedot ovat muiden koostamia ja – tässä tullaan ehkä teoksen isoimpaan ja vakavimpaan heikkouteen – pääosin internetissä julkaistuja.

Kun kirjan yli tuhannesta lähdeviitteestä suurin osa osoittaa nettiin, asettuvat kirjassa esitetyt tiedot huomattavasti vakavamman epäilyksen alaisiksi, kuin jos viitteet osoittaisivat painettuihin lähteisiin. Sillä vaikka täällä netissä onkin näytillä paljon oikeaa oikeaa ja varmistettua tietoa, on täällä myös järkyttävät määrät perättömiä huhuja, tahallista disinformaatiota, valepersoonia ja mitä ikinä osaamme kuvitella. Ilman pienintäkään kriittistä käsittelyä ennen julkaisemista. Internet on osoittanut epäluotettavuutensa vielä useammin kuin kaikki maailman hallitukset, ja niinpä Valtiot ja terrorismi -kirjan lukija kokee astuneensa hyllyvälle suolle: Osa jalansijoista on varmasti kantavia, mutta yhtä hyvin lukija saattaa kävellä uskonsa varassa vetten päällä.

Skeptisistisen ravisteluherätyksen teos joka tapauksessa tarjoaa. Syntyy vahva vaikutelma siitä, että vallitsevat selitykset esimerkiksi 9/11 -iskuista ja niiden tekijöistä ovat vähintäänkin kyseenalaisia. Iskujen ympärillä puuhaavat salaliittoteoreetikot eivät ehkä olekaan aivan niin hassu ilmiö, kuin mitä saatamme helposti kuvitella.

Tuona päivänä sekä FAA että NORAD tuntuivat olevan ”ihan pihalla”. On myös mahdollista, että juuri tämän seikan peittämiseksi asioista on valehdeltu niin paljon.

Yli-Karjanmaa lopettaa teoksensa päällisin puolin kohtuullisen näköisen toiveeseen:

Toivon tämän kirjan herättäneen lukijassa mielenkiinnon lähteä kyseenalaistamaan ja hakemaan lisää tietoa.

Toiveen ensimmäinen puoli toteutuu helposti. Jälkimmäinen näyttää sitäkin vaikeammalta. Mistä kiinnostuneen tulisi aloittaa? Kuinka erottaa luotettava tieto epäluotettavasta? Siinähän joutuu kahlaamaan kaulaansa myöten kuravedessä; keskittyisinkö sittenkin aivan muihin kysymyksiin?

Viimeisessä luvussa hahmottellaan terrorismin orwellilaisia seurauksia: Jatkuvan sodan ajatus, kidutuksia, salaisia vankiloita, ase- ja vakoiluteknologian kasvavaa rahoitusta, koko ajan tiukempia turvatarkastuksia lentokentillä, sotilaita kaduilla, kattavampaa valvontaa…

* * *

William Gibsonin Neurovelho-kirjasta kerrotaan usein anekdoottia, jonka mukaan joku kenraali oli kirjan luettuaan antanut sen teknologiaa kehittelevän osaston käsiin ja sanonut: ”Haluan tuollaisen.”

Entäpä jos…

Vuosi 1949. Kenraali Turgidson pitelee käsissään Orwellin vastajulkaistua romaania ja sanoo alaisilleen: ”Lukekaa. Haluan tällaisen.”

* * *

(Sisennetyt, kursiivilla kirjoitetut otteet ovat näytteitä kirjasta, sanojen ”2300 miljardia” korostus minun.)

Sheör änd enzoi

On vähän laiska olo blogipäivittelyn suhteen, mutta ainahan voin suositella teille muuta luettavaa.

Tässä kolme kirjallista blogia, joita olen jo jonkin aikaa seuraillut mutta jotka ovat silkkaa saamattomuuttani jääneet uupumaan linkkilistalta:

Marika Laijärven Maaginen arkki, Ina Westmanin INAhdus, Penjami Lehdon Jäljen ääni

ja yksi ulkoilullinen: Petteri Nurmisen Rakas päiväkirja…

Share and enjoy!