Laiva ei uponnut, esitykset kyllä

En oikein ole sellainen organisoijaluonne. En saa edes omia asioitani pidettyä hallinnassa, saatika jotain kymmenen esiintyjän tapahtumaa. Joitain juttuja olisi pitänyt ehdottomasti tehdä toisin. Kuten markkinointi; kauppiaana olen vielä huonompi kuin organisaattorina.

Mutta se itseruoskinnasta.

Ohjelma uusälyttömyysillassamme oli kuitenkin mitä mainiointa, parhaimmillaan ihan sairaan hyvää: Harri Hertellin B-lausunto, Alvari Lumeen luento todellisuudesta, Miina Supisen proosaluenta, Eirikur Örn Norðdahlin lausuntaesitys, Alvari Lume Meteli Trio… nämä potkivat tällä kertaa kaikkein lujimmin, lainkaan väheksymättä muita esiintyjiä: Tuukka Hämäläinen, DJ Aivonkorjuu, Riikka Jäntti, Jaakko Rissanen, Matias Harju, Johanna Vainikainen-Uusitalo. Iso kiitos teille kaikille!

Tosiasiassa Supisen Miinan esitys oli varsin masentava. Yhtäkkiä tajusin olevani keskinkertaisuus, ja että joku toinen on kirjoittanut jotakin tismalleen sellaista, mitä en ollut edes ymmärtänyt haluavani osata kirjoittaa. Kuin yllättäen näkisi valon ja tajuaisi itse olevansa varjo.

Toivottavasti kunnon yöunet parantavat maailman. Viimeöiset jäivät aika vähäisiksi.

Myöh.lis. Arkistomateriaalia:

Kaikki ja ei mitään

Jokin on jotakin vain suhteessa johonkin muuhun. Jos eroa jonkin ja sen komplementin välillä ei tehdä, tämä jokin menettää identiteettinsä ja yksilöllisen olemassaolonsa. Tässä mielessä kaikki ja ei-mikään ovat sama asia.

Edellä esitetty saattaa näyttää pelkältä ajatusleikkipelleilyltä, mutta sillä on myös käytännölliset ilmenemänsä.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa Facebook, jonne ihmisten yksityinen verkkoviestintä on yhä enemmän valunut. Tavallisia kirjeitä ei ole kirjoitettu vuosiin, ja sähköpostikin tuntuu jo vaativan liikaa ajattelua ja keskittymistä. Kuulumiset huiskaistaankin mieluummin kahdella sanalla koko tuttavapiirille.

Facebookissa ja vastaavissa palveluissa toteutuukin kymmenen vuoden takaisen mainoslauseen esittämä ihanne: kommunikoida kaikkien kanssa kaiken aikaa kaikkialla. Samalla yhteydenpidon intensiteetti ja merkityksellisyys on heikentynyt lähes olemattomiin. Kommunikoimmekin ei-kenenkään kanssa, emme-missään ja yhä harvemmin.

Sitä mun tätä

Kaikenlainen organisointi, järjestäminen ja järjestelmällisyys on hieman vierasta. Lauantaita on kuitenkin puuhattu, jotain jopa harjoiteltu, Teosto-luvat hommattu jne. yms. Eiköhän se siitä. Taas.

* * *

Vappuna kävin Vallilan puistotansseissa, se olikin ihan paras mahdollinen ratkaisu. Kivaa!

p1010005

* * *

Seuraavina kahtena päivänä kiipeilyä. Olhavalla liidasin Laatalla ekaa kertaa eläessäni, Ruotsalaisten reitin. Ei ollut ollenkaan niin paha, kuin pelkäsin. Kanttia liidaava kaverini lipsahti klippitilanteessa: 10 metrin pannut. Ruhjeeni vuotavat edelleen. Näin kesäkaudella ovat kädet muutenkin ihan ruvella, mikä jollain lailla ilahduttaa: tietää pitäneensä hauskaa.

* * *

Toissapäivänä luin, että joka neljäs lapsi on kohdannut netissä pelottavaa materiaalia. Tieto johti seuraavaan tilanteeseen:

Minä: ”Haluatko nähdä internetistä pelottavaa materiaalia?”

Tytär: ”Joo!”

Minä: ”No. Katso!”

Laitoin seuraavan filmin pyörimään. On muuten niin hieno pätkä, että olen katsonut sen jo monta kertaa!

Tytär: ”Ei ollut yhtään pelottavaa! Minäkin uskaltaisin!”

Minä: ”Etkä.”

Tytär: ”Kylläpäs. Huomenna näet!”

M.O.T: Pelottavaa.

Suomalaisia lintuja (triptyykki)

Käki

Käki kukkuu suloisesti ja tekee kesäisen idyllin,
mokoma loinen, julma paskiainen.
.
.
Varis

Variksen katse on niin älykäs, että sen kanssa haluaisi kommunikoida. Kerran eräs ystäväni yritti. Pihalla oli varisparvi, jolle ystäväni huusi: ”Kraaak!” Ei saanut ymmärrystä osakseen: linnut pakenivat paikalta.

Eilen oli orava liiskaantunut auton alle, ja varis kävi sitä syömässä. Syödessään se seurasi valppaana liikennettä ja lensi tarvittaessa pientareelle. Jonon ajettua ohi se hyppäsi takaisin raadon ääreen. Tuli autoilija, joka ei halunnut ajaa linnun päälle, vaan alkoi hyvissä ajoin hidastaa. Niinpä variksellakaan ei ollut mikään kiire väistää. Auto miltei pysähtyi, ja vasta äänimerkistä lintu käveli keskiviivan tuntumaan, väisti laiskasti juuri sen verran kuin oli pakko.
.

.
Harakka

Harakka on yksi kauneimmista ja samalla aliarvostetuimmista linnuistamme. Katsokaa sen loisteliasta väritystä ja komeaa pyrstöä! Kappale trooppista sademetsää! Täällä pohjoisessa!

Huh

Sain kirjastoapurahapäätöksen. Olo on huomattavasti kevyempi nyt, kun tiedän pärjääväni kesän yli.

* * *

Jostain kuuluu kauhistuttavaa rääkymistä. Kuin jotakuta lasta ihan oikeasti kidutettaisiin. En ole koskaan ennen kuullut moista, mitä naapurissamme oikein tapahtuu? Vai mistä ääni oikein tulee? Kurkistan ikkunasta ja näen kaksi pikkupoikaa: toinen soittaa ilmakitaraa ja laulaa, death metallia vissiin.

* * *

Myös kirjapaketti (3,5 kg) tuli painosta. Täytyypä käydä noutamassa.

Mistä tulikin mieleeni, että jonkun mielestä lastenkirja on kallis, kun siinä on viitisenkymmentä sivua ja hintaa parikymppiä. Vertailukohteena joku käyttää aikuisten romaania.

On totta, että sisustuselementiksi lastenkirja on hintava, samoin kilohinnoin mitattuna. Ajassa mitattuna lastenkirja on kuitenkin usein hintansa väärti: se luetaan helposti monta kertaa, kun taas romaani tyypillisesti jokseenkin kerran.