Sain kirjastoapurahapäätöksen. Olo on huomattavasti kevyempi nyt, kun tiedän pärjääväni kesän yli.
* * *
Jostain kuuluu kauhistuttavaa rääkymistä. Kuin jotakuta lasta ihan oikeasti kidutettaisiin. En ole koskaan ennen kuullut moista, mitä naapurissamme oikein tapahtuu? Vai mistä ääni oikein tulee? Kurkistan ikkunasta ja näen kaksi pikkupoikaa: toinen soittaa ilmakitaraa ja laulaa, death metallia vissiin.
* * *
Myös kirjapaketti (3,5 kg) tuli painosta. Täytyypä käydä noutamassa.
Mistä tulikin mieleeni, että jonkun mielestä lastenkirja on kallis, kun siinä on viitisenkymmentä sivua ja hintaa parikymppiä. Vertailukohteena joku käyttää aikuisten romaania.
On totta, että sisustuselementiksi lastenkirja on hintava, samoin kilohinnoin mitattuna. Ajassa mitattuna lastenkirja on kuitenkin usein hintansa väärti: se luetaan helposti monta kertaa, kun taas romaani tyypillisesti jokseenkin kerran.
Jukka Laajarinne 
Joo, meillä ainakin lastenkirjat käytetään tunnollisen hartaasti loppuun 🙂
Minäkin sain kirjastoapurahan ja olen erittäin onnellinen asiasta.
Me kaikki saatiin ja ollaan nyt iloisia.
Perustetaan sellainen iloisten kerho.
Joo, perustetaan! Iloiset anelijat.
Syödäänkö siinä kerhossa pashaa?
Anelen ettei syötäisi.
Mä voin syödä sunkin pashan. Mutta nakkeja kai kerhossa syödään laajemminkin? Tuleeko kerhoon seehvereitä? Niille pitää tuoda omat nakit.
Seehverit syö sun nakit ja sormet.
Mutta ei seehverit tietääkseni saaneet kirjastoapurahaa. Vaikka ei ne kyllä mulle kerro asioistaan.
No nyt me valloitettiin Jukan blogi näillä höpsötyksillä. Onko se väärin?
Ei kun se on ihan oikein!
Seehvereitä ei päästetä kerhoon, eihän? Sillä mikä kerho se sellainen on, johon kaikki pääsisivät? Ehdotan, että käytetään apurahat kerhohuoneen rakentamiseen. Puuhun. Sinne ei pashanhimoinen seehveri kiipeä.
Arvoisa dosentti aivan turhaan pahoittaa mielensä siitä, että jotkut pitävät lastenkirjoja kalliina. Ne ovat niitä köyhiä.
Kirjojen todellinen arvo selviää, kun käy ostamassa niitä kirjakaupasta. Esimerkiksi kun äskettäin etsin erään tunnetun ja arvostetun lastenkirjailijan opusta kirjoja myyvästä liikkeestä, sitä jouduttiin etsimään kahden myyjän ja tietokoneen avulla, myös itse otin osaa etsintään.
Kaikki luotimme tietokoneen ilmoitukseen, että kirjoja on myymälässä neljä. Kirjan arvo nousi sitä mukaan, mitä pitempään etsintä kesti. Myyjät alkoivat arvostaa jopa minua.
Mitä arvokkaampi kirja, sitä vaikeampi on sen hankinta.
Nyt ylpeilen tästä opuksesta. Siinä on sanat aseteltu niin hyvin, että mukaan ei ole huolittu yhtäkään tyhjää sanaa, eli tyhjästä en ole joutunut maksamaan. Siis jopa säästin.
Myös poikani (30 v) piti kirjasta. Erityisesti Miekannielijä hurmasi hänet. Itse ihastuin heti ensimmäiseen.
Hymyilevä eläkeläinen
Tiedostava kuluttaja
Puusta voimme pommittaa seehvereitä pashalusikallisilla. Pitää niitä pilkkanamme!
Kiitos H. Eläkeläiselle lämmittävistä sanoista!
Vai että on sitä kirjaa ostettu kauppaan niinkin monta kappaletta… sehän on jo oikein hitti.
Paljon onnea apurahan johdosta!
Ja nyt kirjan metsästykseen, tosin joudun aloittamaan toukokuisesta Roomasta josta sitä ei ihan vielä ehkä löydy…?
Aurinkoista vappua!