En oikein ole sellainen organisoijaluonne. En saa edes omia asioitani pidettyä hallinnassa, saatika jotain kymmenen esiintyjän tapahtumaa. Joitain juttuja olisi pitänyt ehdottomasti tehdä toisin. Kuten markkinointi; kauppiaana olen vielä huonompi kuin organisaattorina.
Mutta se itseruoskinnasta.
Ohjelma uusälyttömyysillassamme oli kuitenkin mitä mainiointa, parhaimmillaan ihan sairaan hyvää: Harri Hertellin B-lausunto, Alvari Lumeen luento todellisuudesta, Miina Supisen proosaluenta, Eirikur Örn Norðdahlin lausuntaesitys, Alvari Lume Meteli Trio… nämä potkivat tällä kertaa kaikkein lujimmin, lainkaan väheksymättä muita esiintyjiä: Tuukka Hämäläinen, DJ Aivonkorjuu, Riikka Jäntti, Jaakko Rissanen, Matias Harju, Johanna Vainikainen-Uusitalo. Iso kiitos teille kaikille!
Tosiasiassa Supisen Miinan esitys oli varsin masentava. Yhtäkkiä tajusin olevani keskinkertaisuus, ja että joku toinen on kirjoittanut jotakin tismalleen sellaista, mitä en ollut edes ymmärtänyt haluavani osata kirjoittaa. Kuin yllättäen näkisi valon ja tajuaisi itse olevansa varjo.
Toivottavasti kunnon yöunet parantavat maailman. Viimeöiset jäivät aika vähäisiksi.
Myöh.lis. Arkistomateriaalia:
Jukka Laajarinne 
No eipä höpötetä, tässähän punastuu. Ja sitäpaitsi jos kuulisit niitä riemunkiljahduksia, joita tuotantosi saa tällä meillä aikaan, et ajattelisi ikinä mitään varjoja!
Ja vielä kerran suuret kiitokset hienosta illasta. Toivottavasti otetaan pian uudestaan.
Ei hätiä mitiä. Yöunet helpottivat kriisiäni hieman. Tajusin myös, että itse asiassa suurin osa kirjailijoista – jotkut hyvinkin arvostettuja – joutuu elämään keskinkertaisuutensa kanssa. Miksi en minäkin siihen pystyisi?