Avainsana: Uusälyttömyys

Lopputulema

Väsynyt mutta rento. Eilinen uusälyttömyysilta ei ehkä ollut yhtä älytön kuin edeltäjänsä vaan hieman tasaisempi ja helpommin nieltävä. Olen silti tyytyväinen: projekti saatu onnellisesti päätökseen, hauskaa oli ja uusia ideoita sikisi. Kovempaa ja korkeammalle!

Iso kiitos teille, HEH, Sari V., Tuukka Hämäläinen, Jouni Kemppi, Tuuve Aro, Balet Ryss, Kirsti Kuronen, Miina Supinen, Muusa, Leevi Lehto, Harri Hertell, Saara Rautio ja Blues Sektio!

Kiitos myös Jangvan osaavalle väelle, hyvälle ja juuri sopivan kokoiselle yleisölle ynnä muille asianosaisille!

Kuvat: © JJPL

Työelämässä tapahtuu

Muumit ja olemisen arvoitus kääntyy melko luultavasti ainakin puolaksi ja ruotsiksi. Myös englanninnoksesta on käyty kesksustelua. (Ja minä jo kertaalleen luulin korjanneeni ”kesksustelua” muotoon ”keskustelua”! Ilmeisesti se ei kuitenkaan halua tulla oikaistuksi.)

Akuutisti minua työllistää Uusälyttömyyttä III -happeningin järjestely ja ohjelmasuunnittelu ja aiheeseen liittyvä kirjoittaminen. Lopputulemia aistittavissa lauantai-iltana galleria Jangvassa klo 19-22. Vapaa pääsy.

Pidempää aikajännettä vaatii nyt romaani, jota kirjoitan yhteistyössä vanhan ystäväni kanssa. Kirjan liikkeelle paneva idea oli hänen. Rakentelemme nyt runkoa ja teemme pohjatöitä. On tutustuttava laveasti kristilliseen martyrologiaan ja syvästi terrorismin psykologiaan. Jos suunnitelmamme toteutuu suunnilleen sen tapaisena, kuin millaisena teos nyt häämöttelee mielessäni, tulee siitä kerrassaan upea ja sen vaikutus elämääni saattaa olla jopa tuhoisa.

Elämää joulun jälkeen

Runoutta, proosaa, musiikkia, tanssia, arkkitehtuuria. Vapaa pääsy. Kuvaa klikkaamalla pääset Galleria Jangvan sivuille.

Taustan maalaus: Alvari Lume

Sitä mun tätä

Kaikenlainen organisointi, järjestäminen ja järjestelmällisyys on hieman vierasta. Lauantaita on kuitenkin puuhattu, jotain jopa harjoiteltu, Teosto-luvat hommattu jne. yms. Eiköhän se siitä. Taas.

* * *

Vappuna kävin Vallilan puistotansseissa, se olikin ihan paras mahdollinen ratkaisu. Kivaa!

p1010005

* * *

Seuraavina kahtena päivänä kiipeilyä. Olhavalla liidasin Laatalla ekaa kertaa eläessäni, Ruotsalaisten reitin. Ei ollut ollenkaan niin paha, kuin pelkäsin. Kanttia liidaava kaverini lipsahti klippitilanteessa: 10 metrin pannut. Ruhjeeni vuotavat edelleen. Näin kesäkaudella ovat kädet muutenkin ihan ruvella, mikä jollain lailla ilahduttaa: tietää pitäneensä hauskaa.

* * *

Toissapäivänä luin, että joka neljäs lapsi on kohdannut netissä pelottavaa materiaalia. Tieto johti seuraavaan tilanteeseen:

Minä: ”Haluatko nähdä internetistä pelottavaa materiaalia?”

Tytär: ”Joo!”

Minä: ”No. Katso!”

Laitoin seuraavan filmin pyörimään. On muuten niin hieno pätkä, että olen katsonut sen jo monta kertaa!

Tytär: ”Ei ollut yhtään pelottavaa! Minäkin uskaltaisin!”

Minä: ”Etkä.”

Tytär: ”Kylläpäs. Huomenna näet!”

M.O.T: Pelottavaa.

Kirjailijaelämää

Vilkaisu kirjailijan hommiin.

Aloitetaan vaikka siitä, että Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutista tuli kutsu, johon vastasin myöntävästi. Olen nyt mukana Onnimanni-palkintoraadissa, johon kuuluvat lisäkseni Kaisa Ahvenjärvi, Jukka Lemmetty, Kaisu Mikkola ja Marja-Leena Mäkelä. Tehtävä on minulle luonnollisesti suuri kunnia.

Toinen uusälytön illanvietto on myös järjesteillä. Merkitkääpä kalenteriinne 9.5. klo 19. Paikkana ravintolalaiva Wäiski. Ohjelmatiedot täsmentyvät lähiviikkoina, mutta odotettavissa on ainakin absurdia runoutta, musiikkia ja avauksia. Sitä ennen minut voi bongata Galleria Jangvan Slameissa:

Mutta kyllä minä kaiken sivussa olen ehtinyt kirjoittaakin. Faabelikokoelmani Ruoalla ei saa leikkiä menee painoon parin viikon päästä ja jakeluun huhtikuussa. Eksistenssifilosofinen tutkielmani Muumit ja olemisen arvoitus ilmestyy syksyllä, ja sen kanssa olen nyt aina yhtä vaikealta tuntuvassa ”kill your darlings”-vaiheessa. Pitää poistaa pari kohtaa, joiden ydinpointti on, että kattokaapas, kun olen fiksu, tämmösenkin hoksasin. Niitä kohtia kun kirja ei oikeastaan kaipaa.



Psykoanalyyttinen torjuntanäytös

Eilinen show sujui jokseenkin hienosti. Psykoanalyyttinen torjunta oli kenties toimivin automaattipuhekonsepti toistaiseksi. Alvari Lumeen alitajuntaa hivelevä kitara- ja tuulikannelimprovisaatio sopi juttujeni kanssa yhteen kuin… kuin… no…

kuin ketsuppi, ja paremminkin.

Tilaisuudesta on olemassa nauhoitus. Saa nähdä, olenko yhtä innoissani vielä nauhan kuultuani, vai alkaako hävettää. Muiden esiintyjien touhuista jäi erityisesti mieleen Vuotesin hienolla tavalla friikahtava Bolero-sovitus. Kuulas Sarkio laptop extravaganza taas pisti miettimään, mitä on live-esitys ja mitä se taas ei ole. Joku Pet Shop Boyshan jo joskus 80-luvulla totesi, että he pystyisivät hoitamaan keikkansa yhtä hyvin yleisön seassa joraillen, kun koneet kyllä pyörittävät shown. Mikä on artistin läsnäolon merkitys tilanteissa, joissa biisit ovat valmiina levyllä? Tai mikä on DJ:n merkitys teknokuvioissa? Jotain postmodernia sen on oltava, subjektin hajoamista tai vastaavaa.

On muuten jo moneen otteeseen pitänyt kiitellä, että nämä Lasse Kaikkosen ja Jaakko Savolaisen Davistossa järjestämät klubi-illat ovat kyllä ihan parasta, mitä Olarin kulttuuriskenessä olen nähnyt. Niistä on ensimmäistä kertaa tullut sellainen vaikutelma, että tämähän on ihan kaupunginosa, josta ei ole aina pakko lähtä jonnekin Helsinkiin, jotta jotain tapahtuisi.

torrjunta
Vasemmalta oikealle: Alvari Lume, minä, Lasse Kaikkonen