Vilkaisu kirjailijan hommiin.
Aloitetaan vaikka siitä, että Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutista tuli kutsu, johon vastasin myöntävästi. Olen nyt mukana Onnimanni-palkintoraadissa, johon kuuluvat lisäkseni Kaisa Ahvenjärvi, Jukka Lemmetty, Kaisu Mikkola ja Marja-Leena Mäkelä. Tehtävä on minulle luonnollisesti suuri kunnia.
Toinen uusälytön illanvietto on myös järjesteillä. Merkitkääpä kalenteriinne 9.5. klo 19. Paikkana ravintolalaiva Wäiski. Ohjelmatiedot täsmentyvät lähiviikkoina, mutta odotettavissa on ainakin absurdia runoutta, musiikkia ja avauksia. Sitä ennen minut voi bongata Galleria Jangvan Slameissa:
Mutta kyllä minä kaiken sivussa olen ehtinyt kirjoittaakin. Faabelikokoelmani Ruoalla ei saa leikkiä menee painoon parin viikon päästä ja jakeluun huhtikuussa. Eksistenssifilosofinen tutkielmani Muumit ja olemisen arvoitus ilmestyy syksyllä, ja sen kanssa olen nyt aina yhtä vaikealta tuntuvassa ”kill your darlings”-vaiheessa. Pitää poistaa pari kohtaa, joiden ydinpointti on, että kattokaapas, kun olen fiksu, tämmösenkin hoksasin. Niitä kohtia kun kirja ei oikeastaan kaipaa.
”Merkitkääpä kalenteriinne 9.5. klo 19. Paikkana ravintolalaiva Wäiski”
Merkattu kalenteriin ja huomasin kalenteriin merkitessäni että olette varanneet hyvän päivän ja paikan. Olemma (ilmeisesti) tuona päivänä töissä kävelymatkan päässä Wäiskistä ja tuohon aikaan työtkin ovat jo loppuneet.
”Muumit ja olemisen arvoitus” on kirja, jonka heti paikalla sen ilmestyttyä ostan murkkuikäisille lapsenlapsilleni viisauden lähteeksi. Älä poista siitä mitään tärkeää!
En minä mitään tärkeää. Sitä paitsi, Taru, sinä saat sen ostamattakin.
Ja hyvä, Johannes, toivottavasti tapaamme taas viimeistään silloin!
Heh, joo, arvasin saavani itselleni, mutta haluan valistaa rakkaita kakaroitanikin. Ja oikeastaan luotan siihenkin, ettet poista mitään oleellista – tiedän kykysi erottaa, mikä sitä on. Kunhan et ole liian kriittinen, oman tekstisi suhteen saatat sitä joskus olla.
Minun on kyllä ihan pakko olla kriittinen, että pääsen eteenpäin. Yritys on kova, jotta saisin lyötyä aina edellisen kirjani laudalta.