Älä nyt jää miettimään

No niin no niin koitas nyt olla ripeä ei tässä ole nyt aikaa ihmettelyyn kuulitko bussi lähtee ihan kohta Mihin sä oot ne sun sandaalit laittanut et sä voi sukkasillasi mihinkään lähteä missä ne on Älä siinä ihmettele kun laita muita vaatteita sillä aikaa tossa on kauluri ja missä mun avaimet Huh hyvä taskussa pipo päähän noin ja lapaset mukaan missä ne sun sandaalit on mihin sä oot ne laittanut missä ne on katotaas naulakon alta Voi itku joudutaanko me nyt odottamaan seuraavaa bussia

.

Runotorstain 118. haasteen aiheena oli oheinen Elegian valokuva.

P.S. Psykoanalyyttinen torjuntanäytös on nyt kokonaisuudessaan kuultavissa Nokturno.org -sivustolla.

Avantgardistin keskeislyriikkaa

Esipuheessaan Leevi Lehto esittää, että maailmassa on liikaa ’”kommunikaatiota”, ns. toistensa ymmärtämistä ja luultua yhteisyyttä’, mikä eroaa radikaalisti takakannen väitteestä, jonka mukaan Lehdon mielestä maailmassa on liikaa kommunikaatiota ja ymmärrystä. Etukannessa on kuva maailmanrunoudesta, jossa kauriin kääntöpiiri on korostettu. Alussa oli kääntäminen luo Lehdosta häpeilemättömän keskeislyyrisen kuvan kommunikoivana poeetikkona ja käsittelee 18 esseen painolla erilaisia kielen ja runouden ilmiöitä.

Kirja on mielestäni enimmältä osaltaan kovin kiinnostava, joten on olemassa vaara, ettei se ole kovin merkittävää kirjallisuutta. Vai lymyävätkö parhaat palat kätkettyinä juuri niihin kirjoituksiin, jotka tuntuivat minusta väsyttävimmiltä? Ehkä.

Viittasin tässä tietenkin Lehdon parin vuoden takaiseen, hälyä herättäneeseen ja elämään jääneeseen lausumaan:

Mikään mikä alkuaan kiinnostaa yli seitsemää ihmistä ei koskaan voi muuttaa joukkojen tietoisuutta.

Auki purettuna argumentti tarkoittaa, että helppolukuinen, suurta yleisöä kiinnostava teksti ei kerro mitään, mitä lukijat eivät tietäisi jo ennestään.* Merkittävä kirjoitus sen sijaan tuo käsittelyyn jotakin uutta. Tässä suhteessa Lehto näyttää sanoutuvan irti sokraattisesta kätilöinnistä ja näyttäytyy ennemminkin taiteilijan erityisyyttä korostavana romantikkona.

No niin. Nyt vähän ajauduin. Tai keskityin epäolennaiseen. Tai sitten se olikin keskeistä. Mutta se on sellaista toisinaan, blogikirjoittelu. Alussa oli kääntäminen virittelee monenlaisia kommunikaation kysymyksiä tai fokusoi lukijan ihan vanhoihinkin ongelmiin. Tai epäfokusoi niin, että kysymystenasettelutkin paikoin hämärtyvät. Lehdon tapa kirjoittaa, toisin kuin monen muun esseistin, ei herätä (minussa) tunnereaktioita tyyliin: ”Olipa osuvasti sanottu!” tai: ”Näin on!” tai: ”Nyt meni metsään!” Ennemminkin huomasin vallitsevaksi reagointitavakseni: ”Hmmm…”

* vrt. esim. Heidegger, Oleminen ja aika, §35

Kielimatkalla Juutteinmaalla

Oli erilaista matkustaa, kun ei tiennyt, minne. Häät pidettiin Århusissa, jossain päin Tanskaa vaan en tiedä missä päin. Annoin erilaisten logistiikkayhtiöiden hoitaa hommat. Muistiinpano junamatkalta:

.

Istun vaunussa 221

Selkä menosuuntaan

Oikealla poutaa, vasen puoli harmaalla katettu

Aletaan kai tulla perille, kun pilvet äkkiä

peittävätkin kaiken

.

Siltojen yhdistämä saaristo tarjoaisi myös symbolistisia tulkintamahdollisuuksia. Jotkut silloista ovat hyvin pitkiä.

Papin puheesta en paljon ymmärtänyt. Siinä mielessä oli ihan samanlaista kuin Suomessa. Katselin keskiaikaisen kirkon kalkittuja seiniä, lueskelin niihin kirjoitettuja sanoja. Kirjaimet olivat ikivanhoja, en ymmärtänyt niitäkään enkä saanut kunnolla selvää. Mutta alimmalla rivillä kuorin seinässä luki ymmärtääkseni jotakin tämäntapaista:

.

DOS:VAMPY/GNOMES/SS:BRDSERKER

.

Mielenkiintoista, eikö totta? Kielimatkalla kun oltiin, aloin miettiä myös sitä, mitä tarkoittaa ”juuttisäkki”. Entä millaista on ”juuttisäkkipimeä”?

Tanskalaisilla on kaikenlaisia jännittäviä hääperinteitä ja juhlat olivatkin mitä onnistuneimmat ja mielenkiintoisimmat. Jotta tämä kirjoitus kuitenkin pysyisi temaattisesti kasassa, en takerru kuin yhteen pieneen yksityiskohtaan, ohjelmanumeroon, jossa testattiin hääparin välistä kommunikointia, ja joka samalla hienosti demonstroi puhutun kielen kömpelyyttä:

Hääparille annettiin Lego-pakkaus, semmoinen aika pieni, parin-kolmenkymmenen palan kokoinen malli, 5+ -vuotiaille suositeltu. Sulhanen sai rakennusohjeet, morsian palikat, ja heidät erotettiin kuulo- vaan ei näköetäisyyden päähän toisistaan. Tehtävänannon lukija varmaan jo arvaakin. Temppua kannattaa kokeilla myös kotona.

Psykoanalyyttinen torjuntanäytös

Eilinen show sujui jokseenkin hienosti. Psykoanalyyttinen torjunta oli kenties toimivin automaattipuhekonsepti toistaiseksi. Alvari Lumeen alitajuntaa hivelevä kitara- ja tuulikannelimprovisaatio sopi juttujeni kanssa yhteen kuin… kuin… no…

kuin ketsuppi, ja paremminkin.

Tilaisuudesta on olemassa nauhoitus. Saa nähdä, olenko yhtä innoissani vielä nauhan kuultuani, vai alkaako hävettää. Muiden esiintyjien touhuista jäi erityisesti mieleen Vuotesin hienolla tavalla friikahtava Bolero-sovitus. Kuulas Sarkio laptop extravaganza taas pisti miettimään, mitä on live-esitys ja mitä se taas ei ole. Joku Pet Shop Boyshan jo joskus 80-luvulla totesi, että he pystyisivät hoitamaan keikkansa yhtä hyvin yleisön seassa joraillen, kun koneet kyllä pyörittävät shown. Mikä on artistin läsnäolon merkitys tilanteissa, joissa biisit ovat valmiina levyllä? Tai mikä on DJ:n merkitys teknokuvioissa? Jotain postmodernia sen on oltava, subjektin hajoamista tai vastaavaa.

On muuten jo moneen otteeseen pitänyt kiitellä, että nämä Lasse Kaikkosen ja Jaakko Savolaisen Davistossa järjestämät klubi-illat ovat kyllä ihan parasta, mitä Olarin kulttuuriskenessä olen nähnyt. Niistä on ensimmäistä kertaa tullut sellainen vaikutelma, että tämähän on ihan kaupunginosa, josta ei ole aina pakko lähtä jonnekin Helsinkiin, jotta jotain tapahtuisi.

torrjunta
Vasemmalta oikealle: Alvari Lume, minä, Lasse Kaikkonen

Kuolemanlinjan takana

Sain raakileen valmiiksi eilen, kuten oli toivottukin. Eihän kirja vielä valmis ole, mutta nyt on hyvä hiukkasen hengähtää, etenkin kun alkaa hartioiden ja niskan seutu olla tukossa kuin kinshasalainen viemäriverkko.

Mutta siitähän minun oikeasti piti kertoa, että minulla on huomenna esiintyminen, Alvari Lumeen säestämä Psykoanalyyttinen torjuntanäytös. Jaa missäkö?

.

Tuntemattoman musiikin klubi

Aika: 22.1.2009, klo 21 alkaen.

Paikka: Davisto, Kuunkehrä 2, Espoo

Ohjelmassa:

-kuulas sarkio laptop extravaganza
-vuotesi
-alvari lume & jukka laajarinne

From: Webmail Support Team

Aamu alkoi naurulla. Postilaatikkoni oli putkahtanut oikea herkkupala:

.

Hyvä helsinki.fi sähköpostin käyttäjät,

Tämä viesti on Multimedia Center kaikille
meidän helsinki.fi e-mail
Tilin omistajille. Olemme tällä hetkellä Euroopan
päivitystä meidän tietokantaan sekä e —
mail
Centerissä. Haluamme poistaa kaikki helsinki.fi
sähköpostitilit
luoda enemmän
tilaa uusia tilejä.

Jos haluat estää tilin helsinki.fi
sulkeminen, sinun on päivitettävä
, että me tiedämme, se on läsnä
käyttää tiliä.

Olemme olleet lähetät tämän viestin kaikille
e-mail-tilin omistajat ja
se on
viimeinen huomautus / todentamismenettelyä.

Vahvista e-identiteetti aikana

Sähköposti Käyttäjätunnus: ………. ……

Sähköposti Salasana: ……………

Syntymäaika: ……………..

Territory: ……………..

Varoitus! (helsinki.fi) omistajan tilille, joka kieltäytyy
päivittää
huomioon seitsemän päivän kuluessa tämän
varoituksen
menettää
sen
tili. Tietosuojastasi. Kirjaudu ulos, kun olet valmis
ja pois päältä
selaimella.

HUOM: Kaikki lähetetty E-mail:
teamupgardeaccount39@yahoo.se

Kiitos, että käytät helsinki.fi huomioon!
Varoitus Code: VX2G99AAJ
…………………………

………………..
…………………….
…………………………………………..
…………………….
HUOM: Tämä viesti avulla (helsinki.fi) e-mail
suojelija
yksikkö. Viesti lähetetään takaisin sinulle
jälkeen
on
Tarkista
huomioon ennen tilin voidaan palauttaa. Okei varaukseen.

Tämä viesti on HELSINKI.FI mail käyttäjät.

Modernia, modernia

I Schwitters

Kuuntelemme Kurt Schwittersin Ursonataa, Schwittersin itsensä esitystä vuodelta nolla. Äänite ritisee ja sihisee autenttisuuden syvällä rintaäänellä. Kaikkea sitä kirjastolaitos tarjoaakin! Hienolla tavalla pöhköä tavaraa, vaikea olla arvostamatta. Tyttäreni alkaa kehittää resitoinnin päälle tanssikoreografiaa.
Kopioin levyn itselleni.

.

.

II UKON

Pidin myös Ulf Karl Olov Nilssonin kokoelmasta Synopsis. Vähän uudempaa materiaalia. Kokoelma näyttää ensi silmäyksellä melkoiselta sillisalaatilta: on proosaa ja esseistiikkaa runoksi muotoiltuna, oopperalibrettoa, löydettyä runoutta, jotain perinteisempää myös. Runsas ja elämää kattava pakkaus. Kantavana rakenteena toimii tietty musta huumori ja, sanoisinko, pessimistinen ihmiskuva.

Takakannen mukaan UKONia on sanottu Ruotsin hauskimmaksi runoilijaksi. Kuka lie sanonut. Taas tuli toteen näytetyksi jonkun lausuma, että tragiikan ja komiikan välinen ero on pelkkä etäisyys. UKONin jutut tulivat sillä lailla lähelle, etteivät useinkaan paljon naurattaneet.

.

.

III Found poem

Tahdon jakaa löytämäni runon kanssanne. Pituutta sillä on kokonainen liuska, mutta älkää pelästykö: