Surrealismin portinvartija

Tennispalatsin taidemuseossa on nyt meneillään Suuntana surrealismi -näyttely, jossa riittää ihmeteltävää muutamaksikin käyntikerraksi. Jerusalemin Israel-museosta on tuotu runsain mitoin klassikkomateriaalia. Hyvin edustettuina ovat esimerkiksi  Joan Miró, René Magritte, Kurt Schwitters, Paul Klee, Man Ray, Max Ernst jne. jne. Inspiroivien teosten lisäksi näyttelyyn on järjestetty omatoimitila, jossa suurikokoiset jääkaappirunomagneetit, frottaasityöpaja, siirreltävät lonkerokarvat ja säkkituolit antavat virikkeitä puuhasteluun. Syntyy kaikenlaista, kuten ihmissyöjäsäkkituoli:

P7090025

Pian kuvan napattuani huoneeseen käveli yksi vahtimestareista ja häiriintyi installaatiostamme: ”Hmh. Taas niillä on pelattu. Onpas kummallinen asetelma.” Näin valittaen hän purki hirviömme, levitteli lonkerot ja säkkituolit vähemmän häiritseviin positioihin pitkin lattiaa.

Niinpä niin.

Modernia, modernia

I Schwitters

Kuuntelemme Kurt Schwittersin Ursonataa, Schwittersin itsensä esitystä vuodelta nolla. Äänite ritisee ja sihisee autenttisuuden syvällä rintaäänellä. Kaikkea sitä kirjastolaitos tarjoaakin! Hienolla tavalla pöhköä tavaraa, vaikea olla arvostamatta. Tyttäreni alkaa kehittää resitoinnin päälle tanssikoreografiaa.
Kopioin levyn itselleni.

.

.

II UKON

Pidin myös Ulf Karl Olov Nilssonin kokoelmasta Synopsis. Vähän uudempaa materiaalia. Kokoelma näyttää ensi silmäyksellä melkoiselta sillisalaatilta: on proosaa ja esseistiikkaa runoksi muotoiltuna, oopperalibrettoa, löydettyä runoutta, jotain perinteisempää myös. Runsas ja elämää kattava pakkaus. Kantavana rakenteena toimii tietty musta huumori ja, sanoisinko, pessimistinen ihmiskuva.

Takakannen mukaan UKONia on sanottu Ruotsin hauskimmaksi runoilijaksi. Kuka lie sanonut. Taas tuli toteen näytetyksi jonkun lausuma, että tragiikan ja komiikan välinen ero on pelkkä etäisyys. UKONin jutut tulivat sillä lailla lähelle, etteivät useinkaan paljon naurattaneet.

.

.

III Found poem

Tahdon jakaa löytämäni runon kanssanne. Pituutta sillä on kokonainen liuska, mutta älkää pelästykö:

Kurt Schwitters: Anna Kukka

Mikä onkaan ihanampaa kuin lukea klassikkorunoutta ääneen ja saada vastaukseksi iloisesti helkkyvä lapsen nauru!