Kirja-arvio: HS 31.05.09

Teos alkaa kielipoliittisella pohdinnalla: ei ole realistista taistella kieleen tunkeutuvia vieraskielisiä ilmaisuja vastaan, mutta silti kieltä tulisi yrittää vaalia. Kieli nähdään paikallista kulttuuria ylläpitävänä voimana, jota on syytä vaalia, jos oma kulttuuri halutaan säilyttää. Mutta ihmiset ovat eriarvoisessa asemassa: vain harvat lukevat kirjallisuutta äidinkielellään, ja niinpä, jo ensimmäisellä sivulla siirrytään pohtimaan painetun sanan selviytymismahdollisuuksia.

Suurin osa HS 31.05.09:n tapahtumista sijoittuu Suomeen, jonka kulttuuri, teoksen avaussanoihin peilaten, nähdään ilmeisesti katoamisuhkan alaisena.

Päähenkilöinä ovat nuoret. Onko HS 31.05.09 siis nuorisokirjallisuutta? Jos on, niin ainakaan se ei aliarvioi nuorisoa: kerronta on kokeellisella tavalla fragmentaarista, kokonaisuus hankalasti hahmotettava. Juoni vahvasti tulkinnanvarainen. Nämä eivät ole perinteisen nuortenkirjallisuuden tuntomerkkejä, jos kohta eivät aikuistenkaan. Ehkä kohderyhmän pohtiminen on tässä tarpeetonta, kuten se mielestäni hyvän kirjallisuuden kohdalla usein on.

Vietetään kirjan nimen mukaista päivämäärää: nuoriso karkaa kesälaitumelle. Kaikkialla juhlitaan: lakkiaisia, loman alkua. Elämäänsä aloittelevan nuoren kannalta ylioppilastutkinto on tärkeä asia, ja niin myös koululaitoksen: rehtoria epäillään vilpistä, mikä kenties kytkeytyy toiseen juonenkäänteeseen, siihen, että kouluihin on palkattu epäpäteviä opettajia.

Jossakin kaavaillaan oppivelvollisuuden pidentämistä, mikä tuo mieleen Joseph Hellerin teoksen Catch-22 ja herättää kysymyksen: ovatko nämä nuoret sittenkään koskaan pääsemässä vapaiksi?

Hiekkarannat täyttyvät mutta eriarvoisuuden teema näkyy. Osa nuorista ei nimittäin juhli kesäloman alkua. Joitakuita hoidetaan laitoksissa, joissa heidän seksuaalisuuttaankin pyritään kontrolloimaan. On helluntai mutta rakastuminen kielletty. Ja vain jotkut löytävät kesätyöpaikan. Tarjolla on enimmäkseen vaativia johtotehtäviä korkeasti koulutetulle eliitille.

Kesähuuman yllä roikkuu myös tuhon enteitä: helleaalto rinnastetaan ilmastosovun ponnettomaan etsintään. Salaiset agentit vartioivat aurinkovoimaloita, kenties öljy-yhtiöiden sabotaasilta. Itämainen diktaattori on valmis käyttämään ydinasetta. Kaiken kaikkiaan HS 31.05.09 ammentaa paljon kyberpunk-kirjallisuudesta.

Tarinan nuoria ei kiinnosta politiikka sen enempää kuin heidän vanhempiaankaan. Vain harva äänestää lähestyvissä vaaleissa, joissa etsitään johtajia Euroopalle. Johtajien tekemää työtä ei ymmärretä. Käyttävätkö he edes valtaa? HS 31.05.09 vihjaa suuntaan, että ainakin taloudellinen valta olisi liukunut Kiinaan. Kiina on tosiasiallisesti jo vallannut maailman talouden, ja kohta myös kulttuurin: ala-asteella opiskellaan kiinaa jo ensimmäisestä luokasta lähtien. Lapsia kasvatetaan tulevaisuuteen, tai siis nykyisyyteen, jossa hikipajamainen työskentely on jo tullut länteen: työajalla ei saa käydä vessassa, syömisestä puhumattakaan. Toisinajattelijat viruvat kiinalaisissa vankiloissa.

Tätä kaikkea  kansalaiset eivät kuitenkaan ajattele, kun heille tarjoillaan sirkushuveja: tatuoidut nyrkkeilijät takovat toisiaan suonet pullistellen ja pikaluistelijat riimittelevät rap-musiikkia. Jossakin alitajunnassa tuntuu kuitenkin olevan kaipuu, kaipuu johonkin parempaan, jota matkatoimistot tarjoavat: lentoja kaikkialle, mihin tahansa, pois. Ne, joilla ei ole varaa, pakenevat nostalgiaan, vanhoihin lauluihin, jotka tarjoavat kuvitelman onnesta.

C-osassa kuoleman ja syntymän luettelot muistuttavat meitä siitä, että tämä kaikki on vain tilapäistä. Kuolinilmoitusten asettaminen kerronnallisesti vauvakuvien edelle on luettavissa niin, että vanhan tuhoutuminen on tarpeen, jotta jotain uutta voisi tulla tilalle.

Kirjan ihmiskuvaus jää latteaksi ja kerronta on monin paikoin puisevaa. Enemmän kuin mielenkiintoisen rakenteensa vuoksi HS 31.05.09 on kuitenkin ilmeistä klassikkoainesta. Irrallisenkin näköiset rönsyt ja kerrontapirstaleet liittyvät lopulta eheäksi kokonaisuudeksi. Luetusta jää hämmentynyt, ehkä vähän murheellinenkin tunnelma, ja teoksen tarjoama ajankuva jää mietityttämään pitkäksi aikaa.

Laiva ei uponnut, esitykset kyllä

En oikein ole sellainen organisoijaluonne. En saa edes omia asioitani pidettyä hallinnassa, saatika jotain kymmenen esiintyjän tapahtumaa. Joitain juttuja olisi pitänyt ehdottomasti tehdä toisin. Kuten markkinointi; kauppiaana olen vielä huonompi kuin organisaattorina.

Mutta se itseruoskinnasta.

Ohjelma uusälyttömyysillassamme oli kuitenkin mitä mainiointa, parhaimmillaan ihan sairaan hyvää: Harri Hertellin B-lausunto, Alvari Lumeen luento todellisuudesta, Miina Supisen proosaluenta, Eirikur Örn Norðdahlin lausuntaesitys, Alvari Lume Meteli Trio… nämä potkivat tällä kertaa kaikkein lujimmin, lainkaan väheksymättä muita esiintyjiä: Tuukka Hämäläinen, DJ Aivonkorjuu, Riikka Jäntti, Jaakko Rissanen, Matias Harju, Johanna Vainikainen-Uusitalo. Iso kiitos teille kaikille!

Tosiasiassa Supisen Miinan esitys oli varsin masentava. Yhtäkkiä tajusin olevani keskinkertaisuus, ja että joku toinen on kirjoittanut jotakin tismalleen sellaista, mitä en ollut edes ymmärtänyt haluavani osata kirjoittaa. Kuin yllättäen näkisi valon ja tajuaisi itse olevansa varjo.

Toivottavasti kunnon yöunet parantavat maailman. Viimeöiset jäivät aika vähäisiksi.

Myöh.lis. Arkistomateriaalia:

Huutomerkkejä! Huutomerkkejä!

ua2

Tervetuloa! Narikka taitaa maksaa 2,5 €.

Talvisodan ihme

Siellä metsäkoloissaan ne asuvat, maan alla, aina parikymmentä samassa onkalossa. Ne liikkuvat kuin liskot tai linnut, nykäyksittäin, ja puhua höpöttävät tauotta. Niiden ajatukset juoksevat niin nopeasti, ettei kukaan normaalitilassa oleva voi seurata, mitä keskustelu käsittelee.

Kun hälytys huudetaan, ne nousevat kolojensa ja käytäviensä huulille valmiusasentoon, tuijottavat neulanreikämäisen terävillä pupilleillaan raiviolle. Niiden jäntevät leuat rouskuttavat tabletteja ahnaasti kuin ruokaa.

Taivaalla leijailee kolmesataametrinen risti, se on merkki, se on ihme ja enne!

Sieltä, raivion toisessa laidassa käärmemäisesti kiemurtelevien puiden suojasta venäläiset tulevat leveänä rintamana. Ne juoksevat joukolla päin mutta liikkuvat kuin hidastettuina, jokainen askel kestää minuutteja. Helppoja, helppoja maaleja. Naps naps naps.