Talvisodan ihme

Siellä metsäkoloissaan ne asuvat, maan alla, aina parikymmentä samassa onkalossa. Ne liikkuvat kuin liskot tai linnut, nykäyksittäin, ja puhua höpöttävät tauotta. Niiden ajatukset juoksevat niin nopeasti, ettei kukaan normaalitilassa oleva voi seurata, mitä keskustelu käsittelee.

Kun hälytys huudetaan, ne nousevat kolojensa ja käytäviensä huulille valmiusasentoon, tuijottavat neulanreikämäisen terävillä pupilleillaan raiviolle. Niiden jäntevät leuat rouskuttavat tabletteja ahnaasti kuin ruokaa.

Taivaalla leijailee kolmesataametrinen risti, se on merkki, se on ihme ja enne!

Sieltä, raivion toisessa laidassa käärmemäisesti kiemurtelevien puiden suojasta venäläiset tulevat leveänä rintamana. Ne juoksevat joukolla päin mutta liikkuvat kuin hidastettuina, jokainen askel kestää minuutteja. Helppoja, helppoja maaleja. Naps naps naps.