Tiistai, kello 14-16:30, Teatteri Kiasma
Žižekin pääteemana näyttää tänään olevan valta. Luento käsittelee välillä myös elokuvia ja sensuuria ja sen sellaista, mutta yritän nyt keskittyä esityksen punaiseen lankaan.
Valtarakennelmat, totalitääriset systeemit jne. perustuvat riettaisiin, epämiellyttäviin rituaaleihin. Esimerkkinä vaikkapa simputus armeijassa (tai kepeämmät ja kotoisammat tapaukset koulumaailmasta: nahkiaisten ja penkkareiden nöyryytysluonne). Rituaalien kautta systeemi sitouttaa jäseniään.
Jaetut törkeydet yhdistävät. Sen sijaan niiden puuttuminen saattaa olla merkki siitä, että yhteenkuuluvuutta ei ole. Esimerkiksi Jugoslavian eri kansojen välinen rasistinen vitsailu oli aikoinaan hyvin tavallista mutta katosi kuvioista 80-luvulla – samaan aikaan kun nationalismi alkoi nostaa päätään.
(Blog.huom: Poliittisesti korrektin kielen vaatimuksessa olen näkevinäni samantapaista kehitystä. Esimerkiksi N-sanan joutuminen pannaan indikoi nähdäkseni sitä, että eräiden ihmisryhmien välille alkoi kehittyä vihasuhteita. Ennen negatiivista poliittista kehitystä sana oli käyttökelpoinen. Suhde lienee, Žižekin ajatuksen mukaisesti, kaksisuuntainen: korrektiuden vaatimus tuskin tosiasiassa kaventaa eri ihmisryhmien välistä juopaa vaan ennemminkin syventää sitä.)
Voimakkaat valtarakennelmat, eritoten totalitaariset systeemit, ovatkin luonteeltaan karnevalistisia. Stalinin Neuvostoliitto mielipuolisine näytösoikeudenkäynteineen ja hulluine kuninkaineen noudatti jokseenkin täydellisesti karnevaalien nurinkurintodellisuutta. Sama juttu natsien kanssa: systeemi oli houkutteleva, koska se antoi jäsenilleen rietastelun vapauden, ei siksi, että se tarjosi jämptiä pysyvyyttä. Žižekin aikanaan jututtamat serbinationalistit vahvistivat: eivät he toimineet muukalaiskammon ohjailemana, vaan siksi, että järjestelmän osana pääsivät harjoittamaan väkivaltaa ja raiskailemaan.
Totalitaarisen systeemin lupaus on siis tämä: näyttäydy siististi, niin systeemi antaa sinulle vapauden tehdä salaa ihan mitä huvittaa. Yhdestä esimerkistä käy myös katolisen kirkon tapa suojella lapsenraiskaajapappejaan.
Kun totalitarismi vaatii yksilöllisyydestä luopumista ja tietynlaisen ulkokuoren pitämistä ja lupaa rajattomia elostelunmahdollisuuksia, toimii nykyinen liberalistinen länsimaailma päin vastoin: meiltä vaaditaan rajatonta itsemme toteuttamista, mutta se johtaa massakäyttäytymiseen ja itsestä luopumiseen.
Jotta systeemiä voitaisiin vastustaa, ehdottaa Žižek arvokkuuden ja kurinalaisuuden palauttamista tai nostamista vasemmiston uusiksi perusarvoiksi.
Metaa ja retoriikkaa
Eräs Žižekin molemmilla luennoilla toistuneista kritiikin kohteista oli se, miten me ostamme aneita, ja miten me ikään kuin kerromme itsestämme valheellisia tarinoita välttyäksemme tosiasioiden kohtaamiselta. Elämme vahingollista elämää, näyttelemme erilaisia rooleja, esimerkiksi maailman parantamista mutta emme tosiasiassa toimi minkään muuttamiseksi.
Olisi kiinnostavaa tietää, montaako kuulijaa pointti puhutteli. Päälle päin se ei tietenkään näy. Kansainvälisen megatähden ympärillä oleva henkilöpalvonnan ilmapiiri sen sijaan näkyi. Paikan päällä ikään kuin käytiin näyttäytymässä Žižekin läheisyydessä, oltiin olevinaan tiedostavia ja radikaaleja. Jotkut kuulijat jopa poseerasivat valokuviin Žižekin vierellä. Tunnustan, että minäkin kävin pyytämässä signeeraukset kirjoihin.
Voi olla, että Žižekillä ei ole tosiasiallista valtaa maailman menoon, mutta paljonko hänkin on kaupallinen tuote, radikaaliuden unelma, jonka voi ostaa pelkällä läsnäololla kuin rock-konsertin?
Ja, päivän aiheeseen liittyen: paljonko tilaisuuksia hallinnut ilmapiiri oli juuri karnevaalin – jaettujen törkeyksien, alatyylisiä puhuvan professorin ja niille yhdessä nauramisen – synnyttämää?
Päivän piristykseksi lisää totalitarismikritiikkiä Sloveniasta. Tanz mit Laibach:
Jukka Laajarinne 
Kiinnostava kuvaus ja mielenkiintoista analyysia. Zizek on täysin päinvastainen kuin miltä vaikuttavat Ljubljana ja sen – ainakin turistin silmissä – hillityt asukkaat.
Muistettakoon, että katolinen kirkko ei lupaa elostelua papiksi ryhtyville. Päinvastoin se vaatii normaalista elämästäkin, aviollisesta seksistä luopumista. Ja vaatimuksen takana on vain antiikin filosofeilta katolisuuteen tuotu ruumiin halveksunta. Katoliset ystävät ja sukulaiset sanovat kylläkin, että nykyään kyse on enemmänkin rahasta. Ei ole varaa maksaa kunnon palkkaa papeille.
Jälkimoderni vasemmistolaisuus näyttää jumiutuneen kaavamaisiin uomiin: yhtäällä kritisoidaan kapitalismia ja toisaalla nautitaan sen hedelmistä. Tykkään itse kapitalismista, koska sen ansiosta minulla on hyllyssäni Zizekin kirja ja keittiöstäni löytyy Nicaragualainen kahvipaketti. Kyljessä lukee Fair Trade.
Blogisisko: Asiallinen huomautus. Kiitos.
Mikko: Kritiikkisi yhtyy Zizekin ajatuksiin. Itse tykkään sekataloudesta ja kaupan säätelystä.
Nykykapitalismin ansiosta meillä on suurtyöttömyys maailmanlaajuisesti, nykykapitalismin ansiosta valtiot ovat velkaantuneet. Nämä ne ovat ne nykykapitalismin hedelmät, joista saamme nauttia vielä pitkään. Nykykapitalismin läpi ei edes haluta nähdä, mkä on kohtuullista ja oikein.
Olkoon tämä rääväsuu Zizek mikä pelle tahansa, niin näkeepä ainakin kapitalismin sumutuksen läpi. Vasemmiston ei pidä hosua, asioita voi muuttaa, mutta kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä!
Pohjois-Korea, Kuuba ja osittain Kiina ovatkin ainoita jäljellä olevia sekatalouksia. Oikeasti, en vaan edelleenkään tajua, mikä siinä kapitalismissa on vikana. Kukaan ei näytä ilmoittautuvan kapitalismin diggariksi, vaikka lähes jokainen tukee yksityisomistuksen (minun kirjani on minun kirjani), sopimusvapauden (minä ostan kirjani mistä tykkään) ja elinkeinovapauden (ryhdyn kirjailijaksi, jos haluan) arvoja. Nämä kaikki ovat kapitalistisia arvoja.
Mikko: eivät ole. Nykykapitalismin _ainoa_ lainsäädännöllä vahvistettu ja julkilausuttu arvo on omistajien varallisuuden kasvattaminen.
Sopimusvapaus on siihen toki oiva väline, etenkin tilanteissa, joissa toinen sopimusosapuoli on niin heikoilla, että sopimus voidaan sanella hänelle yksipuolisesti.
Kirjailijaksi ei ryhdytä ilman luku- ja kirjoitustaitoa. YHTEISkunta on juuri se tekijä, joka elinkeinovapautta ylläpitää ja levittää erilaisina valinnan mahdollisuuksina.
Ilman yhteiskunnan säätelyä sopimusvapauskin olisi lähinnä vitsi, jolle nauraisi vain toinen osapuoli.
Ja kyllähän melkein kaikki nykytaloudet sekatalouksia ovat. Ei kai kukaan missään tosissaan ole kapitalismiin uskonut enää 30-luvun laman jälkeen? Valtio tuolla Amerikan mantereellakin pankit on viime aikoina pystyssä pitänyt.
Kysymys on sekoitussuhteista: haluammeko enemmän vai vähemmän säätelyä? Enemmän vai vähemmän muutakin kuin bisnestä?
Blogisisko sanoi että katolisten pappien promiskuiteetti on tulosta antiikin ihanteen mukaisesta ”ruumiin halveksunnasta”. Erittäin outo väite. Olisi mukava kuulla miten tätä perustelet.
Kun katsoo antiikin taidetta niin ei ainakaan sieltä löydy minkäänlaista ruumiin halveksuntaa, pikemminkin ihmisruumiin kauneuden ylistystä, urheilukisojen kuvaamista, eli aivan päinvastoin. Katolisuus on tottakai jossain määrin velkaa hellenismille, mutta kyllä kirkko teki aika päättäväisen eron Arcadian jumalten maailmaan.
Mitä tulee taas ideaan täydellisestä vapaasta markkinataloudesta, sitä ei ole ikinä ollut missään. Riistäminen ja ryöstäminen ja viattomien kanssaihmisten niskassa istuminen ei sekään kuulu kapitalismin ohjesääntöihin. Mutta kapitalismista se tuntuu käyvän.
Kristinusko on enemmän kuin jonkin verran velkaa hellenismille. Hihasta ravistaen sanoisin sekoitussuhteeksi 50-50 kreikkalaista ajattelua ja juutalaisuutta. Viimeistään Sokrateesta alkaen helleenisessä ajattelussa on ollut vahva ruumiin kieltämisen juonne: ruumiilliset halut sitoivat ja orjuuttivat ihmisen tänne järjettömään harhojen maailmaan. Ruumiillisuuden halveksunta näkyi esimerkiksi Sokrateen valinnassa kuolla, epikurolaisessa askeesissa, Pyrrhonin piittaamattomuudessa kivusta, Diogeneen itsekaraisussa… Oli selvää, että ruumiin piti totella mieltä, ei toisin päin. Ja tuon kulttuurin keskelle muotoutui kristinusko. Pesäero kristinuskon ja muiden filosofisten koulujen välillä taisi olla lähinnä vaihtoehtojen kieltämistä – askeesi oli molemmissa jokseenkin samaa.
Vaikka oli niillä seemiläisilläkin omat ruumiinkuritusharjoituksensa, niin että ei tuo ruumiin kurittaminen pelkästään kreikkalaisilta tullut.
Näin ehdotan ja lisään loppuun kysymysmerkin: ?
Riistäminen ja ryöstäminen eivät tietenkään kuulu mihinkään ohjesääntöön. Ulkoisen kontrollin heikentäminen vain suo siihen enemmän mahdollisuuksia. Markkinaliberalistit ovat ihan itse, omalla logiikallaan luoneet pyrkimyksistään varsin moraalittoman kuvan: ”Olemme älykkäitä ja järkeviä, itsekkäästi omaa etuamme ajavia ihmisiä. Antakaa meidän tehdä, mitä haluamme, kyllä Näkymätön Käsi kääntää huonotkin puolemme hyväksi ja kauniiksi.”
Tuohon Näkymättömän Käden metafysiikkaan on vähän vaikea uskoa, ja muun muassa siksi miellän itseni ennemmin vasemmalle kuin oikealle.
Hei Ripsa,
lisäisin noihin Jukan esittämiin tosiasioihin sen, että esimerkiksi uusplatonilaisten huomattava edustaja Plotinos häpesi sitä, että hänellä oli yleensäkin ruumis!
Sielu oli taivaasta tullut kipinä, joka oli joutunut ruumiin vankilaan, ja uusplatonilaisuuden tehtävänä oli vapauttaa sieluparka vankilastaan ja saattaa takaisin taivaaseen.
Tämä uusplatonilaisuus vaikutti erittäin paljon antiikin ja keskiajan kristillisyyteen ja sen askeesiin ja vaikuttaa edelleen mm luostariperinteessä ja pappien naimattomuudessa.
Hyvä Jukka-setä; hiukan puolustan noita antiikin kreikkalaisia, eivät varmaankaan olleet ruumiin halveksijoita, ymmärsivät hyin kaikenlaisia nautintoja kuten jumalansakin. Poikkeuksena sotahullut spartalaiset, jotka harjoituksissaan menivä milettömyyksiin ( kettu paidan alla). Ne epikurolaiset päinvastoin sanoivat, että mielihyvä tuottaa elämää ( olet kai itsekin huomannut?), kärsimyksen välttäminen on onnea.
Sokrates ei etsinyt kuolemaa, mutta suhtautui siihen tyynesti. Noista muista äijistä en osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta ne urheilijatkin ”rääkkäsivät” itseään kohtuudella. Koko jumalkööri nautiskeli ihmisten lailla ja ihmiset jumalten kunniaksi. Itse Zeus arvosti myös maallisia naisia.
Sitäpaitsi lääketiede oli antiikin Keikassa korkealla tasolla; ruumis ja mieli tervehtyivat Asklepioksen kunniaksi rakennetuissa hoitolaitoksissa, joihin kuului usein teatteri kuten vieläkin käytössä oleva teatteri Epidaurokseessa.
Kyllä paavin kirkko on ihan itsen kidutukset keksinyt.
Anteeksi nyt tämä vahtoaminen.
Henkilökohtaisesti en tunne yhtään markkinaliberalistia, joka olisi elämäntavoiltaan erityisen moraaliton. Sen sijaan tunnen monta markkinaliberalistia, jotka eivät usko valtioon, joka on todellakin paljon enemmän kuin näkymätön käsi. Epäusko perustellaan pitkälti moraalisin argumentein: Ei valtiossa ole sinänsä mitään vikaa, mutta siinä nähdään paljonkin vikaa, että asioista päättävät muut kuin yksilöt itse.
Hymyilevä eläkeläinen: Olen kyllä varsin vakaasti Anna Amnellin linjoilla.
Vaikka Epikuros atomistina ja hedonistina ei ollut täysi ruumiinkieltäjä, oli hän kuitenkin käytännössä niukkaan tyytyväinen askeetikko, sanoi kirjeissään tyytyvänsä ravitsemuspuolella pelkkään veteen ja paljaaseen leipään. (Mutta ei vaatinut omaisuuden jakamista, näin poliittiseen aiheeseen liittyen.) Kärsimykset vältetään parhaiten, kun ruumis pidetään tiukassa kurissa ja nuhteessa.
Niin, kyllä kristillisyyden askeettisuutta sielu-ruumis-dualismeineen pidetään nimenomaan hellenismin perintönä. Kreikkalainen juttu. Juutalaisuudessa moista dualistista jakoa sen sijaan ei ollut.
Mikko: En minäkään tunne. Ei kai siihen mitään erityistä moraalittomuutta tarvita, kun yleisessäkin on ihan tarpeeksi.
Kaikkihan tietenkin haluavat vapautta ja kaikkea hyvää, kun kysytään. Usein kyse on kuitenkin pelkästä retoriikasta, tai kuten markkinaliberalistisessa puheessa, siitä, ettei haluta eritellä, kenen vapaudesta tai vallasta puhutaan.
Valtapeli on nollasummapeliä: jonkun valta on aina toiselta pois. Et varmaan ole sitä mieltä, etteikö vaikkapa Shellillä, Nokialla, Nestlellä, Dolella jne. olisi ihan pirusti valtaa päättää erinäisten yksilöiden puolesta näiden omista asioista? Tuo valta on kovin monessa tapauksessa suoraan yksilöiltä ja myös paikalliselta yhteiskunnalta pois.
Markkinaliberalistia kiinnostaa ensisijaisesti yrittäjän tai osakkeenomistajan lupa päättää asioistaan, kun taas vasemmistolaista kiinnostaa työntekijän (tai työmarkkinoiden ulkopuolelle jääneen) mahdollisuus päättää asioistaan. Eli tässä on ihan todellinen luokka- tms. eturistiriita olemassa: eivät ne kapitalistit kaikkien vapautta tavoittele, aivan kuten minäkään en tavoittele suuryrityksille juurikaan nykyistä enempää vapauksia, vaikka vapautta noin yleensä kannatankin.
Voit helposti osoittaa tässä ajatusvirheen, mikäli vain yksinkertaisesti näytät, että jostain löytyy ”Lex Nokialle” vastaesimerkki, jossa Nokiaa vastaava firma on ajanut lakimuutosta, jossa työntekijää on pyritty vapauttamaan suhteessa firmaan.
Markkinaliberalisti: ”Mutta jäähän teille se kaupoissa ostamisen vapaus! Sitä me ajamme! Ostarilla te saatte valita – ja halvalla! – vaikka minkä väriset lenkkarit!”
Minä: ”Lenkkareiden valitsemisen vapaus on todella, todella, todella vähäarvoinen vapaus verrattuna niiden vapauksien polkemiseen, joihin lenkkarien valmistamisessa syyllistytään.”
Mä en huomannut kiasma-luennolla vaatimusta vasemmiston uusiksi arvoiksi arvokkuutta ja kurinalaisuutta. Nuo ovat onneksi niin abstrakteja sanoja, ettei niistä voi suoraan päätellä, mitä ne tarkoittavat. Voitko avata hieman,mitä mielestäsi ne tarkoitti?
Luentojen perusteella Zizek on mielestäni todellinen vallankumoiksellinen, enkä usko hänen ”tyytyvän” antamaan vasemmistolle ohjenuoria. Itse asiassa tämä asia hämmensi jo Porthaniassa. Odotin liikkeelle suuntaviivoja ja toimintatapoja, mutta sainkin vain dissausta ja vittuilua: perustulo ja kulutusvalinnat. Hyvä niin=)
Vapaus ei ole valinta.
Vapaus ei ole valinta kahdesta tai useammasta.
Vapaus on olla valitsematta.
Vapaus on toimintaa ilman annettuja vaihtoehtoja.
En voi itse havaita vapautta, koska vapaus on suhde. Voin havaita vain oman epävapauteni.
Zizek esitti jossain alustuksensa loppupuolella kysymyksen: Kuinka välttää moraalinen tyhjiö lankeamatta kuitenkaan fundamentalismiin? Ja tähän hän ehdotti vastaukseksi arvokkuutta ja kurinalaisuutta.
Lähinnä tulkitsen nuo ehdotetut arvot vastateeseinä sekä sille irstaudelle, jolle valta rakentuu, että sille lyhytnäköiselle vapauta-ja-toteuta-kaikki-halusi -hedonismille, jota läntinen kulutusideologia tarjoilee.
Ei näin pitkiä pätkiä jaksa lukea, mutta pakko sanoa, että joku, en muista kuka, ylempänä jossain kaukana, tuolla minne osotan kädelläni, koko käteni mitalla, ojennettuja sormia myöten, tuonne, monitorin yläreunan tuollepuolen, en sen taa, vaan sen yllä olevaan pilvettömään taivaaseen, jonne jokin on kirjoittanut tekstin, nyt vain virtuaalisen, sillä näyttöni on rajallinen ja siksi käytän kättäni osoittimena, tai ehkä se ei ole ainoa syy, sillä osoittaisin ehkä vaikka näkisinkin, ja näenhän minä, mutta en juuri nyt, en juuri sitä mitä piti kommentoimani sanomalla, että vaikka me vasemmalle kallellamme olevat olennot hyödynnämmekin kapitalismia kritisoivassa argumentoinnissamme samaisen kapitalistisen hirviön olemusta, ja samaista olemusta hyödynnämme muussakin elämässämme, on aivan pakko myös havainnoida, että ei ole oikein vaihtoehtoa – meille kapitalismi kaadetaan kurkusta alas samalla kun olemme neliraajaamputoituina paketissa sortajan jalan alla; ei siinä paljon niskurointi auta, joten vain sanallisen arkkumme kantta raotamme, sillä muuhun emme pysty, emme, sillä olemme lauma impotenttija lampaita, kaikki me, emme vain me vasemmistolaiset, vaan kaikki me alistetut ja sorretut, eivätkä impotentit lampaat saa aikaiseksi vallankumousta, eivät ennenkuin nälkä kaataa laumaa ja sirkushuvi lakkaa, mutta huomenna onkin uusi päivä.
vapaaradikaali: käy Hedelmissä kuuntelemassa Kiasman luennon ihan viimeiset 2 min.
Zizek sanoo siinä näin:
”Maybe the time has come now that those in power, from Berlusconi on, are becoming more and more obscene, that it is the task of us, the left, to return to simple topics like civility, dignity, and so on and so on. We shouldn”t be afraid to do it. We should get rid of this idea that a good leftist should be promiscuous or whatever. No, decency and civility are ours. Those in power are obscene. There is nothing subversive, revolutionary in being obscene.”
Ai siinä oli noinkin hienot sanankäänteet! Se siitä tulee, kun yrittää kuunnella seuraavaa pointtia samaan aikaan kun kirjoittaa edellistä ylös. Kiitos. Ja ne, joita aihe kiinnostaa enemmänkin: Klementiinin blogissa luennot ovat kokonaisuudessaan kuunneltavissa.
Hymyilevälle eläkeläiselle tahdon tässä vielä siteerata nautiskelun suurta filosofia, Epikurosta (valtakritiikin harjoittaja hänkin. Olisiko tässä nähtävissä jonkinlaista paralleelia Zizek-paralleelia): ”Olen ymmärtänyt, että lihasi kiihkeys tekee sinut liian ahnaaksi sukupuolinautinnoille. Mikäli et riko lakeja tai hyviä tapoja etkä loukkaa ketään lähimmäistäsi etkä vahingoita ruumistasi etkä tuhlaa vähäisiä varojasi, voit toteuttaa taipumustasi mielin määrin. On kuitenkin mahdotonta, ettei jokin näistä tulisi sinulle vastukseksi; sukupuolinautinnot eivät koskaan ole hyödyksi ja hyvä on, jos ne eivät ole vahingoksi.” (suom. Marke Ahonen)
Vilkaisin Wikipediaa ja huomasin, että Sinä Jukkahan olet ammattifilosofi.
En ollutkaan ajatellut asiaa tuolta kantilta, mutta kyllähän osa tuloistani jotenkin filosofiaan kytkeytyy… Sofisti, ehkä?