Välillä on tuntunut siltä, että kaikki aina viittaavat Mestari Eckhartiin. Olinkin aika innoissani, kun kuulin, että tuolta saksalaisen idealismin isältä ja eksistentialismin harmaalta eminenssiltä oli suomennettu kokonainen kirjoituskokoelma, Sielun syvyys.
Luinkin sen.
Vähänkö hyvä!
Jos maailma on luotu ex nihilo, on kaikki luotu tietenkin ei-mitään. Ihmisen onnettomuus johtuu siitä, että hän harhaisesti takertuu siihen, minkä hän luulee olevan jotakin, mutta joka ei ole. Kuten nyt vaikka itseensä. Harhaluulosta pääseminen merkitsee ei-miksikään tulemista. Zen-mestari Eckhartin lukeminen avaa silmät sille, mistä vaikkapa eksistentialismin samankaltaisuus buddhismin kanssa on peräisin.
Täytyy vähän siteerata.
.
Minuudesta luopumisesta:
”Katso tarkasti sisimpääsi, ja kun löydät itsesi, päästä siitä irti. Tämä on paras tie.” (s.34)
.
Mielen kategoriat vankilana:
”… he ovat sidottuja: he ovat esteellisiä itsensä takia, ajassa ja tilassa…” (s.112)
.
Aineen ja hengen suhteesta:
”He kutsuvat sitä sieluksi, koska se antaa ruumiille olemisen.” (s. 129)
.
Kategorisen imperatiivin esi-isä, vastalause instrumentalismille:
”Oikeamielinen ei tavoittele teoillaan mitään, sillä teoillaan jotakin tavoittelevat tai jonkin syyn vuoksi toimivat ovat renkejä ja palkollisia.” (s.258)
Jukka Laajarinne 
Hienoa! Kiitos vinkistä. En olekaan lukenut Eckhartia suomeksi. Pitänee hankkia, se on Lesoselle hyvin rakas.