Juhlallinen päätös

Olen päättänyt lopettaa.

Siis ei: olen lopettanut päättää.

Sillä vaikka lopettaminen ja päättäminen ovat synonyymeja keskenään, on niissä myös eroja, joita täten kunnioitan.

Olen päättänyt lopettaa Cervantes’n Don Quijoten lukemisen. Kesken. Ratkaisu on minulle suuri, ihmiskunnalle pieni, mutta silti koen että minun täytyy jotenkin puolustella sitä itselleni jopa näin julkisesti.

Kahden kuukauden kuluessa olen lukenut tuota klassikkojen klassikkoa peräti 200 sivua. Ei siis oikein kulje, vaikka onkin heti todettava, että jo nuo 200 sivua onnistuivat tekemään vaikutuksen aikaansa edellä olevilla moderneilla ja jopa postmoderneilla keinoilla. Mutta kun muuten on niin turkaleen tylsää tekstiä, että lukeminen on tuntunut taistelulta tuulimyllyjä vastaan.

Jääkää hyvästi, jalot sankarit!

Mitä minulle kuuluu?

Päiväkirjamerkintä näin uuden blogin alkajaisiksi.

Absurdi Ruoalla ei saa leikkiä -faabelikokoelmani on siinä vaiheessa, että sen markkinointitekstejä kirjoitetaan jo. Kuvittajaksi on tulossa vanha kunnon Martti Ruokonen, oikea mies oikeassa paikassa.

Romaanikäsikirjoitukseni ensimmäinen versio on nyt valmis eli sellaisessa kunnossa, että kehtaan antaa sen luottolukijoideni käsiin. Heiltä saan ehkä palautetta, jonka perusteella teen muutoksia, ja sitten joskus, kenties puolen vuoden päästä, alan tarjota juttua kustannettavaksi.

Tänään tapaan Jannen Uusälytöntä! -illanvieton suunnittelun merkeissä.

Huomenna esiinnyn Turun kirjamessuilla.

Ensi viikolla minua odottavat kolme kouluvierailua sekä Kirjailijaliiton kokous. (Vai odottavatko? Eikö odottaminen ole intentionaalista toimintaa? Miten vierailu tai kokous voivat odottaa yhtään ketään?)

Siinähän sitä jo onkin tekemistä.