Olen päättänyt lopettaa.
Siis ei: olen lopettanut päättää.
Sillä vaikka lopettaminen ja päättäminen ovat synonyymeja keskenään, on niissä myös eroja, joita täten kunnioitan.
Olen päättänyt lopettaa Cervantes’n Don Quijoten lukemisen. Kesken. Ratkaisu on minulle suuri, ihmiskunnalle pieni, mutta silti koen että minun täytyy jotenkin puolustella sitä itselleni jopa näin julkisesti.
Kahden kuukauden kuluessa olen lukenut tuota klassikkojen klassikkoa peräti 200 sivua. Ei siis oikein kulje, vaikka onkin heti todettava, että jo nuo 200 sivua onnistuivat tekemään vaikutuksen aikaansa edellä olevilla moderneilla ja jopa postmoderneilla keinoilla. Mutta kun muuten on niin turkaleen tylsää tekstiä, että lukeminen on tuntunut taistelulta tuulimyllyjä vastaan.
Jääkää hyvästi, jalot sankarit!
Jukka Laajarinne 
Kesken on minullakin. Toisessa osassa olen. Se on niin kömpelöä, jotenkin noloa tekstiä. Ymmärrän toki, että siitä joku Aarne Kinnunen innostuu. Sama olo on tullut Seitsemästä veljeksestä ja Manillaköydestä, jotka juuri ja juuri jaksoin lukea loppuun. Kömpelöitä. Tosin nämä kirjat ovat helppotulkintaisia yksinkertaisuudessaan, että siitä se (kirjallisuustieteellinen) suosio lähtee.
Ei Tristram Shandykaan loistavasti ole kestänyt aikaa, vaikka olen sitä hehkutellut. Lisäksi pakko sanoa, että Petroniuksen Satyricon-katkelmat vievät näistä kaikista voiton, jos niin voi sanoa. Jaa jaa… tuli taas hölistyä sunnuntai-iltaan…
Olen samaa mieltä kuin Sami L, Don Quijotesta ja osittain Manillaköydestäkin (Teksin sisältö vaikuttaa nykylukijalle kömpelöltä, teksti itsessään ei sitä ole), mutta suanen olla hivenen er’miältä Seitsemästä veljeksestä, sen kielessä tai sisällössä ei ole mitään kömpelöä.