Juhlallinen päätös

Olen päättänyt lopettaa.

Siis ei: olen lopettanut päättää.

Sillä vaikka lopettaminen ja päättäminen ovat synonyymeja keskenään, on niissä myös eroja, joita täten kunnioitan.

Olen päättänyt lopettaa Cervantes’n Don Quijoten lukemisen. Kesken. Ratkaisu on minulle suuri, ihmiskunnalle pieni, mutta silti koen että minun täytyy jotenkin puolustella sitä itselleni jopa näin julkisesti.

Kahden kuukauden kuluessa olen lukenut tuota klassikkojen klassikkoa peräti 200 sivua. Ei siis oikein kulje, vaikka onkin heti todettava, että jo nuo 200 sivua onnistuivat tekemään vaikutuksen aikaansa edellä olevilla moderneilla ja jopa postmoderneilla keinoilla. Mutta kun muuten on niin turkaleen tylsää tekstiä, että lukeminen on tuntunut taistelulta tuulimyllyjä vastaan.

Jääkää hyvästi, jalot sankarit!