Jukka Laajarinne: Tiloissa – esseitä
Kiitetty kirjailija kurkistaa mielen tiloihin
Turisteina olemme valppaita ja aistimme ympäristöämme tarkasti, mutta tutuilla reiteillä kuljemme silmät ummessa. Miten saisimme saisimme säilytettyä matkailijan mielentilan kotinurkillakin? Ja mitä kaikkea koti meille merkitseekään? Missä menevät oman alueeni rajat, ja missä määrin kamppailut tiloista ovat myös kamppailua identiteeteistä? Tiloissa-esseekokoelmassa Jukka Laajarinne pohdiskelee leppoisasti tarinoiden mielen, kehon ja ympäristön suhdetta.
Laajarinne nostaa tilan kokemuksen esimerkiksi tutun ilmiön: ihminen palaa lapsuuden ympäristöön ja huomaa, miten rakennukset ovat kutistuneet ja etäisyydet lyhentyneet. Ihmisen kasvaessa ympäristön mittasuhteet ovat muuttuneet, sillä tila ja etäisyydet eivät ole objektiivista todellisuutta vaan ne syntyvät vuorovaikutuksessa mielemme kanssa.
Tilat myös ohjailevat mielenliikkeitä: kauppojen musiikki, tuotteiden sijoittelu, valaistus ja arkkitehtuuri eivät ole sattumaa. Niiden tarkoitus on lisätä ostohalukkuutta. Ihminen ei tee valintoja irrallaan muusta maailmasta tai ajattele pelkästään päänsä sisällä. Mieli liittyy aina ympäristöön.
Tiloissa lähestyy mielen tiloja eri näkökulmista, mutta esseitä yhdistää havainto: paikka on sinussa yhtä paljon kuin sinä paikassa.
Jukka Laajarinne on vapaa kirjailija ja filosofian viihdekäyttäjä. Hän on kirjoittanut muun muassa tietokirjan Muumit ja olemisen arvoitus sekä kehutut romaanit Kehys ja 72.
isbn 978-952-300-199-2
kl 04
Kansi: Timo Mänttäri
nidottu, liepeellinen
260 sivua
Anteeksi, vähän ohi aiheen. Mulla ei ole sitä sun Muumi-esseekirjaa, joten en muista käsittelitkö Mörköä ja miten.
Mutta asun ruotsin- ja suomenkielisessä kaupungissa ja nyt eilenillalla yksi tuttu, ruotsinkielisen kanssa naimisissa, järkyttyi syvästi että Mörkö on naispuolinen otus. Minä en ollut tiennyt sitä myöskään. Mutta Tove J. on kuulemma vastaansanomattomasti puhunut Möröstä naisena!
Minun elämältäni kyllä putosi pohja! En ole ikinä nähnyt Muumi-leffoja, mutta lukenut aika monta ja varsinkin ääneen ja lapselle.
Mitäs olet mieltä? Miten voi kirjan luojalla ja sen lukijalla olla näin erilainen käsitys oleellisen henkilön sukupuolesta?
Suomeksi käännetyistä muumikirjoista Mörön sukupuoli ei tosiaan suoraan tule ilmi. Ruotsiksi hän on tietysti hon.