Postinkantaja kävi, hyvää työtä teki. Luukusta kolahti uusi n&n ja pari sekuntia myöhemmin Tähtivaeltaja. Jälkimmäisessä Juhani Hinkkanen arvostelee Kertomuksia pimeestä -antologian:
”[…]kokoelma sisältää outoja tarinoita, pieniä surrealistisia kertomuksia. Niiden logiikka on unen logiikkaa. […] Tekstejä on siis lähestyttävä varovaisesti, vähän kerrallaan ja pieninä annoksina. […] Jos mieleenpainuvimpia tekstejä pitäisi etsiä, ne olisivat todennäköisesti Jääskeläisen Salainen kirjeenvaihtoystävä, Nummelinin Puitten juuret ja Pertun Lesonen ja naiset. Toisaalta lähes yhtä hyvin esiin voisi nostaa melkein mitkä tahansa kolme muuta tarinaa, mikä kertoo paljon tekstien yleisestä tasosta. Menkää ja omaksukaa uusälyttömyys!”
Mukava juttu. Hinkkasen antamassa lukuohjeessa on sitä paitsi pointtinsa. Samoin kuin on pointtinsa siinä, että esiin olisi voinut vaihtoehtoisesti nostaa joitain muitakin tarinoita. Olen nimittäin törmännyt pariin lyhyeeseen Kertomuksia pimeestä -merkintään blogosfäärissäkin, ja toden totta, toistaiseksi lukijat ovat ilmoittaneet suosikeikseen aivan eri novelleja – yhtään päällekkäisyyksiä ei ole esiintynyt.
Jukka Laajarinne 