Viimeksi olin käynyt Jyväskylässä joskus 20 vuotta sitten, enkä muistanut kaupungista oikeastaan mitään muuta kuin kirjailijatalon takapihan ja Sohwin – tätä jälkimmäistäkään en nimeltä tai muuten aktiivisesti.
Se avara kävelykeskus: askelten kopina ja ihmisten äänet muuten hiljaisessa äänimaisemassa. Sula kiveys. Vaikkapa Helsingin ytimeen verrattuna… inhimillistä luksusta ja eurooppalaistyyppisen sivistyskaupungin tunnelmaa! Voi, kunpa pääkaupungissakin ymmärrettäisiin. Hengailin maisemissa, söin, join ja lueskelin miellyttävän irrallisuuden valtaamana pari tuntia, kunnes oli aika siirtyä juhlatiloihin.
Atenan ensimmäisen vuosisataneljänneksen päätös oli mitä onnistunein tapahtuma. Jopa puheet olivat hyviä. Viiniä, meininkiä, alentunutta impulssikontrollia, ajantajuttomuutta ja lauantaipäivän ratoksi aimo annos väsähtäneisyyttä.
Ja mitä muuta? Paha kaksoisolentoni!
Olen parin viime vuoden aikana kuullut hälyttäviä raportteja Tampereen suunnalla liikuskelevasta dobbelgängeristäni. Hän on se paha kaksoisolento, minä taas hyvä, ja sen tietää esimerkiksi vaikka siitä, että jos hän olisi hyvä, hän tervehtisi iloisesti ystäviäni. Sen sijaan hän ei ole ollut tuntevinaankaan.
Paitsi että hän on saman näköinen ja pituinen ja pukeutuu ja jossain määrin elehtii samoin kuin minä, hän myös työskentelee kirjallisuusalalla. Ja vaikuttaa muutenkin hyvältä tyypiltä (erityisesti ollakseen paha). Lopultakin ihminen, jonka seurassa tunsin kuuluvani joukkoon!
Jukka Laajarinne 
Ei ole doppelgänger vaan kaksonen. Nehän ovat kuuluisia siitä, että toisistaan tietämättä pukeutuvat tismalleen samoin!
Jyväskylä on muuten OK, mutta keskustan ranta on pilattu sekä rautatiellä että ohitustiellä.
Kaksoisolennot ovat erittäin persoja punaviinille. Olen kuullut, että jotkut – ei edes kirjailijat – nautittuaan punviiniä kohtuuttomasti ovat nähneet kolme jopa neljäkin kaksoisolentoa ja kummallisia ötököitä lisänä.
Ei hyvänen aika, miten teillä voi olla samanlaiset vaatteet!? Aprillipäiväkin meni jo.
Olen nähnyt pahan kaksosesi kerran Tampereella. Mietin pitkään, oletko se sinä, mutta sitten järkeilin, että olisit kai tunnistanut minut ja tullut jutulle.
Tuossa kuvassa hän näyttää vielä enemmän sinulta kuin livenä. En edes tunnista kumpi on kumpi. Oliko hän tietoinen sinusta?
Aivan friiikkiäää 😀 Mä olin ensin ihan varma, että toi kuva on fotoshopattu kahdesta Laajiksen kuvasta, mutta paidat sentään taitaa olla hitusen erilaiset…
Uskalsitteko edes kätellä, ettei vaan jompikumpi katoa olemattomiin? 🙂
Alan epäillä, että se paha kaksoisolento olen sittenkin minä. Rikollinen mieleni on nimittäin alkanut punoa monenmoisia syntejä, joista vastuu ulkoistuu jatkossa tuonne Tampereen suuntaan.
Oli häni kuullut minusta vastaavia kertomuksia kuin minä hänestä.
En muista, kättelimmekö. Katoaminen ei tullut mieleen, mutta ehkä sellaista osaa varoa ihan vaistomaisesti.
Ainoa tapa todeta todellinen kaksoishenkilöys on tsekata ton toisen kaljupään räkki: jos sielläkin on nippu heksoja niin sitten alko pelottaa.
Haha, alkavat Juhankin ajatukset kevään tullen harhailla köysitoiminnan suuntaan!
Kyllä mä pitäydyn caven pörröisessä lämmössä tästäkin. Birminghamissa saattaa muuten myös tulla Jukka vastaan: http://www.google.fi/imgres?imgurl=http://www.braingell.com/wp-content/uploads/2010/12/halford.jpg&imgrefurl=http://www.braingell.com/%3Ftag%3Drob-halford&h=295&w=400&sz=23&tbnid=E4kQ-1HSKtt5eM:&tbnh=91&tbnw=124&prev=/search%3Fq%3Drob%2Bhalford%26tbm%3Disch%26tbo%3Du&zoom=1&q=rob+halford&hl=en&usg=__oD7Qb2iO8WYxfZnJMIyQ-8Yzar4=&sa=X&ei=EuWhTej-IMv1sga2qsm9Cg&ved=0CDMQ9QEwAg
Tapasin kaksoisolentosi Talvipäivillä Jyväskylässä ja nielaisin opari kertaa viiniä väärään kurkkuun, kun mietin, että ei juma, miten se Laajiksen ääni on noin muuttunut. Kaksoisolennossasi on myös samaa näköä Risto Niemi-Pynttärin kanssa. Oletko varma, ettette ole klooneja?