Kiipeilyssä on eri olemassa erilaisia tyylejä. Ne periytyvät erilaisilta kultakausilta. 30-luvulta, ”viimeisten suurten alppihaasteiden” ajalta esimerkiksi on jäänyt elämään sellainen murretun värinen polvihousujuttu. 80-luvulla tapahtui hieno painopistesiirtymä teknoilusta vapaakiipeilyyn, jolle leimaa-antava piire olivat värikkäät spändeksit. Normikaupoissa värivalikoimat ovat aika surkeita. Jos pitää tyylikkäästi pukeutua, ovat spändeksit minunkin ykkösvalintani.
Silloin tällöin jotkut järjestävät erityisiä trädi-spandex-tapahtumiakin – retroa ja nostalgiaa!
Tässä eräskin alan tyyliguru:
Jossain vaiheessa erityisesti nuoriso alkoi keskittyä boulderointiin. Siinä lajissa tärkeintä on – paitsi että että nivelet vielä kestävät – pipo.
Ihan uusinta hottia ovat varmistuslasit. Näin tämmöiset ensimmäisen kerran Jokisen Matin päässä. Miten joku voi olla suomalaisen kiipeilyn edelläkävijä jo… kuudettakymmenettä vuotta?
No, viime aikoina näitä laseja on alkanut näkyä enemmänkin, ja kaikki käyttäjät ovat kuulostaneet kovin tyytyväisiltä. Ensikokeilu tuntui vähän oudolta ja hämäävältä, mutta pian niihin tottui. Vaikutelmaksi tuli pian, että ovat nämä vähän parempi ratkaisu kuin ilman. Toissapäivänä kuitenkin vahingossa unohdin kerran laittaa lasit päähän varmistaessani, ja hyvin nopeasti tajusin, miten isosta asiasta oikeasti olikaan kysymys. Ilman laseja varmistaminenhan on KAUHEAA! 90 € sijoitus maksaa itsensä hyvin helposti takaisin: kovin monta kertaa ei sillä summalla lääkärissä käydä.
Jukka Laajarinne 
Onko tuo solmukin 30-luvulta?
Nimim. Epätietoinen boulderoitsija
Solmu on se ns. ”tavallinen solmu”, jota tosiaan käytettiin paljon joskus sata vuotta sitten, kun sulkkareita ei ollut keksitty, mutta iskuhaka oli. Köysi piti saada kuitenkin haan reiän läpi, joten tärkeintä solmussa oli, että sen sai auki ja kiinni yhdellä kädellä tai tarvittaessa vaikka ilman käsiä. Kuvassa mulla on k.o. solmu turvallisuussyistä tuplana.
Niinpä. Muistan jostain lukeneeni, että tuplakasi otettiin käyttöön juuri sen takia, että tuon sai liiankin moni auki ”ilman käsiä”.
Varmistuslasit on ihan huippu juttu. Voi olla että olisin lopettanut koko kiipeilyn, jos en olisi tullut ostaneeksi niitä heti harrastuksen alussa. Säästävät ihanasti niskavaivoilta.
Totta. En luultavasti ota pitkille reiteille mukaan, mutta erityisesti sisäseinillä ne ovat ihan välttämättömät.