Demonkratiaa

Tahdon kiittää persuja: he palauttivat politiikan politiikkaan. Tai te palautitte, kuka tätä nyt sitten lukeekin. Nämä olivat ensimmäiset vaalit kahteenkymmeneen vuoteen, joissa äänestyskopissa käyminen tuntui millään tavalla merkitykselliseltä teolta, sellaiselta, että jumalauta, pakkohan tässä on jotain tehdä. Persujen ohjelmassa oli paljon sydäntäni lähellä olevia piirteitä: desentralisaatio- (punk!) ja demokratiamyönteisiä tendenssejä, pyrkimys saada talous taas siihen asemaan, missä sen olisi aina pitänyt pysyä: hyvinvoinnin välineeksi. Kolme tähän mennessä suurinta puolutetta ovat jo pitkään pyyhkineet persettään tuolla kaikella; niille olisin toivonut suuurempiakin tappioita. Toisin kuin monet ovat lausuneet, ei persuja voi pitää äärioikeistolaisena puolueena, ei edes kevyesti oikeistolaisena. Duunarihenkistä vasemmistoajatteluahan se ennemminkin on.

Jos demokratian toteutumisen kannalta katsottuna persujen nousu onkin terve ilmiö, kantaa se mukanaan myös epätervettä ihmisvihamielisyyttä. Sillä persut eivät vastusta pelkästään muutosta – muutosvastarinta on usein hyvä asia – he vastustavat vierautta erilaisen seksuaalisuuden, ulkomaalaisuuden tai väärän kulttuurin perusteella. Varmaan moni heistä pyrkii tämän kiistämääkin (”Ei tää meidän moottöripyöräkerho mikään rikollisjengi ole. Jotkut yksittäiset jäsenet vain sattuvat tekemään rikoksia.”). Kuitenkin joku Halla-Aho oli Helsingin äänestetyimpiä poliitikkoja, mikä varsin selkeästi osoittaa, että erilaisuuden ja vierauden pelko on aivan persulaisuuden ydintä.

Erilaisuus on ihmisyyden tärkeimpiä piirteitä. Jos toiset ihmiset eivät olisi vähän kummallisia, niin että heidän kanssaan joutuu jopa keskustelemaan ymmärtääkseen, mitä heidän päässään liikkuu, olisi elämä henkisesti köyhää. (Ehkä kristillisiin arvoihin sitoutunut puolue on jotenkin jännästi tulkinnut Vuorisaarnaa: ”Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.”) Samanlaisuuden vaatimukset ovat burkhaan pukeutumisen vaatimuksia, halu häivyttää se, mikä toisesta tekee toisen, yksilön, persoonan. Tottahan on, että erilainen voi olla myös vaarallinen, ei siinä mitään, mutta vaarallista voi olla myös lampun vaihtaminen. Keskittyessään toisen ihmisen mahdolliseen vaarallisuuteen persulaisuus näyttäytyy jähmettymään tai väkivaltaan kannustavana ihmisyyden pelkona.

Äänestinkin persuja vastaan.

Näin lopuksi tahdon lähettää terveisiä. Eduskunnalle ja tulevalle hallitukselle. Hoitakaa, jumalauta, hommanne kunnolla! Te olette siellä kansan, ette itsenne vuoksi. Se on tainnut välillä vähän unohtua? Jos se pääsee taaskin heti vaalien jälkeen unohtumaan, niin hei, katsokaa, mihin suuntaan se tätä maata vie!