Yhtäkkiä on sitten kevät. Etelään avautuvat jäät ovat auringon hapertamia vähän niin kuin myös yöuneni kello kuudesta eteenpäin. Alkaa näyttää mahdolliselta, että sunnuntainen retkemme Valkealaan oli talvikauden viimeinen. Ode (Oskari Sneck) ja minä menimme alkajaisiksi oikeanpuoleiselle sektorille, josta en ehkä ollut ennen tiennytkään, tai sitten olin jo unohtanut. Muistan kiipeilleeni aina pelkästään siinä keskellä. Nousimme portaikoksi hakattua jäätä kolme reittiä, sitten vetäisin yhden helpon siitä keskisektorilta.
Siirryimme lopuksi Jepen (Juha Evokari) ja Ossin (Eskola) seuraan vasemmalle. Siellä meni näin:
Jeppe ja Ossi kiipeilevät hienon muttei aivan liian vaikean näköistä reittiä (kuvassa Jeppe).
Minä kanssa! Kuvan (c) Juha Evokari
Ei tullut tyylipisteitä. Kuvan (c) Ossi Eskola
Nyt sitten vain aurinkoa, sulamista ja kuivumista.
Ulkoilu kannattaa aina.
Jukka Laajarinne 
Löit hakulla itseäsi naamaan kun ei jäätä riittänyt pilkottavaksi?
Jään ja pään erottaa toisistaan vain yksi kirjain, joten erehtyminen on aivan ymmärrettävää.