Vallan hieno teos! Nuo osaset voisi kytkeä vaikka yhteen isoon kuvaan, mielellään vertikaaliseen muotoon (eli välit pois kuvista).
Nämä valokuvat on ilmeisesti otettu jostain konkreettisesta, joka ei ole taidetta vaan esimerkiksi vanha rapistunut rakennus. Ovatko nämä valokuvat sitten yhdessä taidetta, vaikka ne on otettu jostain joka ei ole taidetta – vai taidetta juuri siksi. Vai esittävätkö nämä kuvat taidetta mutta eivät silti ole sitä? Olisiko itse rapistunut rakennus taidetta vai vain rakennuksen rappeutuneet osat. Kun rakennus on hävinnyt säilyykö rappio valokuvissa ja on valokuva taiteesta, joka itse asiassa on rappiota?
Mielenkiintoinen kysymys. Taiteen olemuksen pohdinta avutui minulle lukiessani Harri Mannerin kirjaa Suuri performanssi.
Kuvat on otettu veturihallin edessä olevan kääntösillan kytkennöistä: silta voidaan ilmeisesti lukita noihin koloihin eri asentoihin siitä riippuen, mikä veturi halutaan ajaa ulos.
Taiteeksi (ei suureksi mutta pieneksi ja amatöörimäiseksi taiteeksi) nuo kohteet muuttuivat, kun huomasin kohteen esteettisyyden, teeman toistuvuuden ja varioituvuuden ja rinnasteisuuden esim. maalaustaiteeseen ja runouteen ja otin kuvat ja asetin ne näytteille. Tein siis havainnon, tulkinnan, teokseksi muokkaamisen ja näytillepanon. Monimutkaisuudet, esteettiset kokemukset ja tulkinnan tasot syntyvät sitten jotenkin mielissämme. Jotain tuollaista?
Jukka Laajarinne 
Vallan hieno teos! Nuo osaset voisi kytkeä vaikka yhteen isoon kuvaan, mielellään vertikaaliseen muotoon (eli välit pois kuvista).
Nämä valokuvat on ilmeisesti otettu jostain konkreettisesta, joka ei ole taidetta vaan esimerkiksi vanha rapistunut rakennus. Ovatko nämä valokuvat sitten yhdessä taidetta, vaikka ne on otettu jostain joka ei ole taidetta – vai taidetta juuri siksi. Vai esittävätkö nämä kuvat taidetta mutta eivät silti ole sitä? Olisiko itse rapistunut rakennus taidetta vai vain rakennuksen rappeutuneet osat. Kun rakennus on hävinnyt säilyykö rappio valokuvissa ja on valokuva taiteesta, joka itse asiassa on rappiota?
Mielenkiintoinen kysymys. Taiteen olemuksen pohdinta avutui minulle lukiessani Harri Mannerin kirjaa Suuri performanssi.
Kuvat on otettu veturihallin edessä olevan kääntösillan kytkennöistä: silta voidaan ilmeisesti lukita noihin koloihin eri asentoihin siitä riippuen, mikä veturi halutaan ajaa ulos.
Taiteeksi (ei suureksi mutta pieneksi ja amatöörimäiseksi taiteeksi) nuo kohteet muuttuivat, kun huomasin kohteen esteettisyyden, teeman toistuvuuden ja varioituvuuden ja rinnasteisuuden esim. maalaustaiteeseen ja runouteen ja otin kuvat ja asetin ne näytteille. Tein siis havainnon, tulkinnan, teokseksi muokkaamisen ja näytillepanon. Monimutkaisuudet, esteettiset kokemukset ja tulkinnan tasot syntyvät sitten jotenkin mielissämme. Jotain tuollaista?