Kaikki, joita asia kiinnostaa, tietävätkin jo varmasti, miltä Finlandia Junior -lista tänä vuonna näyttää.
Olen listaan varsin tyytyväinen. Aika moni muukin kuin minä on nimittäin todennut, ettei ole lukenut palkintoehdokkaista kuin ehkä yhden, ja että monesta ei ole koskaan kuultukaan. Lukemattomien kirjojen laatuun en tietenkään voi ottaa kantaa, mutta listan voi helposti nähdä vaietun kirjallisuuden esiinnostamisyrityksenä.
Samaa ei voine sanoa aikuisten listasta, kun se aikanaan julkaistaan. Aikuisten kirjat on esitelty isoina juttuina pitkin vuotta, ovathan ne meidän, vallanpitäjien kirjallisuutta.
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden marginalisointia ilmentävät osaltaan esimerkiksi Jarmo Papinniemen Parnasso-blogin tuoreimmat, aiheeseen pureutuvat kirjoitukset. Papinniemellä onkin ollut kiitettävänä tapana tuoda nopeasti jokseenkin kaikki kirjallisuuden ajankohtaisuutiset keskusteluun. Ison F:n spekuloinnitkin alkanevat ihan kohta.
Juban Minerva-sarjakuva on muuten noista ehdokkaista se, jonka olen lukenut. Se on sattumoisin myös se, joka ei edusta marginaalia vaan on ollut kirjakaupoissa isoina pinoina ja näkyvästi saatavilla. On se kiva sarjakuva. Edellinen Minerva vain oli parempi ja ennen kaikkea tuoreempi. Jotenkin huomaan lievästi häiriintyväni tästä asiasta, vähän niin kuin Tatun ja Patun taannoisesta palkitsemisesta: kunnianosoitus tulee oikeille tekijöille mutta väärästä teoksesta (mielestäni se olisi kuulunut heille jo hieman aiemmin).
Joka tapauksessa: isot onnittelut ehdokkaille!
Jukka Laajarinne 
Montparnassella reagoitiin.
Tuotahan kyllä esiintyy monissa palkinnoissa että oikea tekijä palkittiin väärästä teoksesta, esim. en usko juuri kenenkään pitävän Matemaattisia olioita Leena Krohnin parhaana kirjana…
Muuten suhtaudun aina hieman epävarmasti noihin sarjakuvien osallistumisiin kirjallisuuspalkintoihin tai muihin kirjallisuuslistoihin kun ne tapaavat niin usein olla yksittäisiä tokenistisia valintoja, sellaisia ”jos tämä niin miksei tuota ja tuota?” avauksia, usein olisi helpompaa pitää lajit jossain määrin keinotekoisestikin erillään.
Näin siis innokkaana sarjakuvaharrastajana totean.
Ni mettä: Niinpä reagoitiinkin. Täytyypä käydä.
hdcanis: Joo, taitaa olla hyvinkin tavallista. Silti minua harmittaa se epäsuhta, että monen paras teos jää ihan huomiotta, ja sitten jokin toissijainen saa maineen ja kunnian.
Mutta niinhän se menee: paras teos ei välttämättä ilmesty oikeaan aikaan tullakseen tunnetuksi, vaan vasta alustaa myöhempien juttujen suosiota.
Hyvä ja mielenkiintoinen pointti tuo lajityyppien erottelun puolustuksesi.
Mun mielestä Matemaattisia olioita oli Krohnin siihenastisesta tuotannosta paras. Nii. Oli pakko sanoa.