Sana ”lurjus” on hieno sana, jota käytetään nykyään aivan liian vähän. On kuitenkin traditio(?) tai turvasatama, jossa ”lurjus” elää ja voi hyvin: venäläisen kirjallisuuden käännökset. Toivottavasti se karkaa sieltä joskus muuallekin.
Lurjus
Tietoa kirjoittajasta
Jukka Laajarinne 
Kyllä ”lurjus” kuuluu vielä ainakin meidän suuriin ikäluokkiin kuuluvien ihan aktiiviseen sanavarastoon. Ehkä se on jäämässä unhoon siksi, että se on nykyaikana melko tehoton, koska lurjuksia (sellaisia kiikun-kaakun kunnollisia, pikkurikkeiden tekijöitä) on huomattavasti vähemmän kuin täysroistoja.
Miten sinä käsität sana ”lurjus”? . Eikö kaupunkilaiset tosiaan käytä koko sanaa?
Tuossa on pöydällä Turgenevin Isät ja lapset, täytyy ruveta tarkkailemaan, milloin löydän ensimmäisen lurjuksen.
On paljon muitakin upeita sanoja, jotka tuntuvat jääneen täysin katveeseen. Latvintajani Maima oli tehnyt tekstityskäännöksiä Kaurismäen elokuviin ja törmännyt, vaikka on varsin kokenut suomen kielen kanssa, ihkaensimmäistä kertaa sanaan ”äveriäs” (eikö kuulostakin NIIN Kaurismäeltä!). Hän oli aivan ihastunut sanan sointiin ja toisteli sitä makustellen: ”äveriäs, äveriäs”.
Niinpä, kaikki ovat nykyään joko rikkaita, varakkaita tai heidän omaisuuteensa / heihin ympätään yksinkertaisesti etuliite ”öky”. Itse olisin paljon mieluummin äveriäs kuin rikas. Siinä on jotain aivan omaa sävyään, tunnetta siitä, että rahaan suhtaudutaan rennosti ja sitä korostamatta, vaikka äveriäisyys elämäntavoista läpi paistaisikin.
Aivan totta. Lurjus -sana herättää mielessä melko mittavia muisteloita aina Åke Lindmanin näyttelijäntyöstä vanhanlaisiin crime noir -elokuviin, sekä liiaksi unholaan jääneisiin kuvauksiin.
Lurjuksen kanssa antiikkivarastoon, aivan turhaan, on jäänyt myös roisto -sanan käyttö, esimerkiksi näin: ”Senkin roisto!”.
Kieli uusiutuu, mutta sanoista pitäisi pitää huolta. Hienoista, aivan käyttökelpoisista sanoista.