Torstai
Menin paikalle jo aamupäivällä. Huomasin viisi painotuotetta joita harkitsin mutten ostanut, ja Salla Simukan. Hän taas ei ollut myytävänä, tai sitten oli – tavallaanhan me kirjailijat olemme messuilla juurikin myytävinä.
Seuraavaksi törmäsin nuoruuteni ihastukseen, jonka kanssa vaihdoimme kuulumisia ja maistelimme viinejä.
Sinisalon Johannan kanssa nautimme lounasta.
Väentiheys: inhimillinen.
Melutaso: siedettävä.
Olisin viihtynyt pidempäänkin, mutta kahdelta piti jatkaa matkaa Tapanilaan kiipeilemään.
Yhtäkkiä näin kustannustoimittajani Hillan ja WSOY:n lasten- ja nuortenosaston ex-pomon, Elinan. Kävin vielä Hillan kanssa hetkisen istahtamassa. Vaihdoimme kuulumisia ja maistelimme kahvia ynnä vettä.
Sen jälkeen minun piti jo todellakin jatkaa matkaa, ja niin myös tein.
Perjantai
Saimme viime jouluna äidiltäni rahaa kirjahyllyn laajentamiseen. Lundian kirjamessutarjous ja vaimoni vapaapäivä käynnistivät tapahtumaketjun, joka oli jo miltei vuoden kuplinut aikeena mielissämme. Menimme Finnooseen ja ostimme tikkaan sekä hyllylevyjä.
Visualisoin etukäteen mielessäni, miten paljon siistimpää meille tulee, kun monta hyllymetriä kirjoja ja muuta roinaa saadaan pois lattioilta, nojatuolista, arkun päältä ja sohvalta.
Ei tullut. Ajatus oli hyvä mutta lähtökohdat huonot: liikaa tavaraa.
Lauantai
Kustannustoimittajani Laura otti yhteyttä, ja kohta me jo söimmekin illallista Samratissa. Ensimmäiset ruokalajit olivat mainioita, samoin punaviini (lievästi tosin häiritsee tietoisuus siitä, että punaviini värjää suuni violetiksi ja siksi juonkin nykyään usein valkoviiniä, vaikka punaviini maistuu paremmalta), seurasta puhumattakaan, mutta jälkiruokapallerot olivat vähän hassuja ja yksinkertaisesti siirappisen makuisia.
Oli mielenkiintoista tajuta, että vain muutaman vuoden ikäeromme johdosta olemme kasvaneet aivan erilaisissa historiallisissa tilanteissa. Laura ei esimerkiksi muista Berliinin muurin kaatajaisia. Eikä sienipilvi ollut hänen lapsuudessaan se juttu, jota piirreltiin kouluvihkoihin. On jännittävää ymmärtää elävänsä jossakin tietyssä historian ajanjaksossa.
Ja jos joku nuori lukija ei oikein äskeistä ymmärtänyt, tarkoitin sienipilvellä atomipommia, en huumeita.
Sunnuntai
Oman esiiintymiseni vuoro. Lapsenhoitosuunnitelmat kariutuivat yllättäen, joten otin tyttäreni mukaan. Jos tavallisesti tuon työt kotiini, oli nyt aika tuoda koti töihin. Koti oli kiukkuinen messuille joutumisestaan ja toivoikin, etten olisi kirjailija.
Haastatteluani Kullervo-salissa kuulemaan oli tullut hämmästyttävän iso joukko ihmisiä mutta niinpä juttukin sitten kulki. On ihan eri asia puhua erillistilassa ihmisille, jotka todella vaikuttavat aiheesta kiinnostuneilta, kuin jossain yleisen hälyn keskellä ohi kulkeville messuvieraille. Myös haastattelutilanne on odotusten ja niihin vastaamisen tilanne. Ei odotuksia -> ei sanottavaa. Isoja odotuksia -> suuria puheita. Eilalle kiitokset hyvistä kysymyksistä!
Signeerausten jälkeen pääsimmekin lounaalle, ja jälkiruokajätski sulatti tyttäreni kiukun. Verensokeri on tärkeä asia ihmiselämässä.
Väentiheys: epäinhimillinen.
Melutaso: lyhyen aikaa siedettävissä.
Suoraan lounaalta pitikin jatkaa matkaa kiipeilemään, mutta vielä hieman myöhemmin Sami ja Riina Kaarla kävivät kylässä. Riinan uusi Ihmesiemen-kirja luettiin sitten iltasaduksi. Hyvällä tavalla vanhanaikainen, sympaattinen ja taianomainen kuvakirja. Suosittelen.
Jukka Laajarinne 
Hassuva, ennen tuota mainintaasi minulle ei tullut mieleenkään että sienipilvi voisi tarkoittaa jotain muutakin kuin atomipommia.
Ykis keskeneräinen aakkosrunoni muuten sopisi messukuvatuksesi:
Ainoastaan ajatuksen
dandyillakseen egon
ei
Ei
ensimmäisen epämuotoiseksi
että
että hassu hattu hemmotellussa huvikseen,
ihmiset ihmisiä..
ihmisiä!
inhimillisen itsearvoiseksi jatke joka joksikin
jonka, jotka, kautta
kirjallisuutta kirjoittajansa kirjoittavat
kiusaavan koskaan kulttuuriseen kun
kylmä kynnyksen; käpertyisi
lukevat maailmassa merkittävää mielestäni
miksi
miksi minulle mitä
mutta olemaan olemassa
olemassa olla omaksi
on
on
on
on
on
osallistuakseen
paisuva paperilla pariin,
Dr. Phil pilalle prosessiin.
Ei minullekaan ollut koskaan aikaisemmin tullut. Mieleen.
Hauska runo, kelpo metodi!
Vastauksena minulle suusanallisesti esitettyyn kysymykseen: Ei. Salla Simukan ostaminen ei missään vaiheessa käynyt mielessäni. Päin vastoin, oli ilahduttavaa kohdata messuilla jotakin mukavaa, mitä ei yritetty myydä.
Tuli mieleen että pitäisi oikeastaan kehitellä niin monimutkainen metodi, että pelkkä metodinkuvaus olisi pitkä runoelma.
Päin vastoin, oli ilahduttavaa kohdata messuilla jotakin mukavaa, mitä ei yritetty myydä.
Minä tapasin siellä useamman kirjailijan ja vain yksi yritti myydä tuotteitaan minulle, eikä kukaan yrittänyt myydä itseään — mikä, huolimatta siitä etten olisi ostanut, parin kirjailijan kohdalla oli oikeastaan sääli.
Kokeeko siis nykyinen kirjailijapolvi kirjamessut enemmänkin kiipeilyä estävänä kuin sitä edistävänä tekijänä?
Ennenvanhaan lähes jokainen nuori kirjailija oli kiipijä, naisetkin oikein innokkaita.
On mielenkiintoista, kuinka pyrit saamaan kotiasi järjestykseen ostamalla sinne lisää tavaraa!
Yleensähän koteja siivotaan elämää sisälleen mahduttaviksi putsaamalla kaikkialla lojuvat ylimääräiset ihmiset ja muut turhat tavarat pois.
Sitten ymmärsin. Tarkoituksesi onkin ilmeisesti lisätä kotisi tavaramäärää, jotta kotisi muuttuu symmetrisemmäksi entropian kasvaessa ja siten tietyssä mielessä siistimmäksi, eikö vain?