Välillä kuulee tällaistakin puhetta: ”Se on sitten iiiihanaa, kun meillä täällä Suomessa on oikeasti kaikki neljä vuodenaikaa! Ne eivät tuolla Keski-Euroopassa, saatika Afrikassa, voi ymmärtää, mitä kaikkea ne menettävät!”
Juupa. Siihen on kuitenkin vissit syyt, ettei näin pohjoisessa asu oikeastaan ketään. Eihän täällä edes kasva viini. Vaihtaisin neljä vuodenaikaamme milloin tahansa vaikka Bulgarian neljään vuodenaikaan, vaikkeivät ne siellä pimeydestä ja todellisesta synkkyydestä mitään tiedäkään.
Siis kello on neljä, ja aurinko paistaa vaakasuoraan!
Suomen vuodenaikojen kehuminen kuulostaa korvissani suunnilleen samalta, kuin joku suolakaivoksiin suljettu rangaistusvanki tulisi kehuskelemaan, että suurin osa ihmisistä on ihan ressukoita, mitä kaikkea ne menettävätkään siellä maan päällä valossa ja lämmössä, eivät voi ymmärtää, miten kauniita ovat kylmät ja kosteat kiviseinät ja miten mukavaa on, kun koskaan ei häikäise.
Mutta luulenpa noiden puheiden jo viime vuosikymmeninä vähenneen, kun ihmiset ovat päässeet liikkumaan ja näkemään, mitä ne todelliset vaihtoehdot ovat.
Silmien aukominen on vähentänyt varmaan näitäkin puheita:
”Kyllä meillä on sitten upeasti järjestetty hyvinvointivaltio! Täällä kenenkään ei tarvitse pelätä, että jäisi ilman apua, vaikka sairastuisi kuinka pahasti. Toisin se on siellä Amerikassa…”
”Me ollaan sitten rehellistä kansaa! Siellä muualla sen sijaan lahjonta rehottaa, eikä varmaan missään muussa maassa saa kulkea kadulla yhtä turvassa kuin täällä.”
Jukka Laajarinne 
Seuraava kommentti ihan ulkopuolelta:
Näin Quattro Stagioni -merkkiset kengät kenkäliikkeen näyteikkunassa. Menin sijoiltani välittömästi: huomasin miettiväni missä jauheliha on?
Bolognalaisessa.
Muutaman vuoden etelämpänä asuneena ilmoitan positiivisen suhtautumiseni Suomen vuodenaikoihin.
Muihin lausuntoihin en kommentoi 🙂
Hauskaa, että noinkin päin!
Itse taas tajusin, ettei tämä ilmasto sovi minulle, vasta kun olin elellyt pari vuotta viininviljelyalueella. Vuodenajat siellä kuuluivat olevan yksi keskeisimpiä syitä, joiden vuoksi monet suomalaiset vuodesta toiseen lykkäsivät kotiinpaluutaan.
Esimerkiksi koululaitos tekee kammottavaa työtä noiden vuodenaikojen ihailun suhteen. On kuulemma iiihanaa, kun välillä on talvikin ja pääsee hiihtämään. Kuuntelin tätä parikymmentä vuotta, mutta en nähnyt sinä aikana yhtään niin lumista talvea, että olisi päässyt hiihtämään.
Kuinkakan kauan tässä vielä pitää odottaa, että pääsee hiihtämään?
Talvi on aivan kamala vuodenaika. Pimeys ja kylmyys. Ehkä se sopii masokisteille ja hulluille. Enkä oikein jaksa innostua yöttömästä yöstäkään.
Tätä maata ei ole tarkoitettu talviasuttavaksi. MItä jos laitettaisiin talveksi lappu luukulle ja siirrettäisiin kansalaiset talveksi jonnekin lämpimämpään maahan?
Niin, itse viininviljelyalueilla jäin harmittelemaan sitä että ajan kuluminen ei tuntunut ollenkaan samalta, kuukaudet olivat sanoja kalenterissa…eikä se kevään puhkeaminenkaan saati sitten juhannus tunnu ollenkaan samalta.
Ja sen verran sisäihminen olen, että myrskyjen ja kaamoksen katselu ikkunan läpi on minusta varsin mukavaa…
Myönnän kuitenkin että ehkä minä arvostan enemmän sitä valon vaihtumista kuin varsinaista säätä 🙂 Toki siinäkin on omia mukavia reunoja kuten se että kesä ei ole +35 ja ilmankosteus huipussaan (Suomessa sataa muutenkin vähemmän kuin niissä paikoissa missä olen asunut), ja talvi taas pitää mm. hyönteiskannat kurissa (en ole erityisen hyönteiskammoinen mutta voisin mainiosti elää näkemättä yhtään torakkaa enää ikinä).
Joskin jos voisin olla jonkin aikaa jossain etelämpänä niin tämä vaihe vuodesta olisi aika otollinen 🙂
SL: Joo, kesällä ei pysty nukkumaan, kun on liian valoisaa. Talvella ei saa nukkua tarpeeksi. Synkkää, synkkää…
jonezo: ”Saavutte Suomeen. Ei talvikunnossapitoa.”
hdcanis: Meillä Sveitsissä vuodenajat olivat aivan selkeitä mutta eivät ihmisvihamielisiä. Sinä taisit olla hieman etelämpänä?
Ensin Reininlaaksossa, luultavasti keski-Euroopan lämpimimmässä kolkassa, sitten Espanjassa meren rannalla. Kosteutta piisasi molemmissa paikoissa, sen suhteen Sveitsi taitaa olla inhimillisempi…
Näin viime viikolla valon! Matkustin Milanoon ja lentokoneen noustessa klo 9.30 pilkkopimeältä Hki-Vantaan lentokentältä lentokoneeseen tunkeutui mieletön auringonpaiste pilven yläpuolella. Aurinko oli niin kirkas että silmiin sattui ja ne alkoivat vuotaa hurjasti vettä. Nauratti, sekä valon ihanuus että kehon reaktio. Elämme myyrän elämää täällä pimeydessä.