Ydinkaupunki on rakennettu tehokkaasti. Lähes jokainen neliömetri palvelee jotakin tarkoitusta. Maa on valjastettu kuluttamiseen, tuottamiseen, virkistäytymiseen tai palvelemiseen. Siellä täällä systeemissä on kuitenkin aukkoja, joutomaita. Yllättävän keskellä kaupunkia on pitkä valjastamaton repeämä: entinen ratakuilu, joka johtaa Kiasman nurkalta Ruoholahteen. Liikenteen melu kuuluu rotkon pohjalle vain vaimeana, ja kontrasti ympäröivään yhteiskuntaan on melkoinen.
Toisessa todellisuudessa elää toisenlaisia olentoja. Ne ovat jättäneet merkkejä olemassaolostaan:
Portti maanaliseen, portaat ei-mihinkään:
Näin paljon tyhjää tilaa:
Jotain ne ovat varmasti siihen jo kaavoittaneet. Mutta mitä?
Stalkerit tuovat vyöhykkeeltä jotakin viehättävää mutta käyttökelvotonta:
Jukka Laajarinne 
Nämä repeämäpaikat ovat mielenkiintoisia. Urbaaniseikkailijat, nuoriso ja syrjäytynyt väki niistä on kiinnostunut. Kaikki ei ole vielä hallinnassa, vaikka yritys kova onkin, jokin paikka on yhä ulkopuolella. Turussa semmoinen interregnum on esim. vanha viljavarasto Tampereen radan vieressä.
Mutta yhä harvinaisemmiksi nuo aukkopaikat jäävät. Joutomaat rakennetaa, vanhat tehtaat joko puretaan tai kunnostetaan, huoltotunneliluukut lukitaan…
No, ehkäpä tehtaita myös suljetaan ja taloja hylätään.
Helsingin kaupunki suunnittelee tällä hetkellä tuohon Kuiluun pyörä/kävelytietä Ruoholahdesta Töölönlahdelle. Kannatetaan!
Ei sekään huono ratkaisu ole!