Olen nähnyt kovin vähän väitöstilaisuuksia, ja niinpä koin tänään kiinnostavan yllätyksen, kun kävin seuraamassa Janne Kylliäisen Living Poetically in the Modern Age – Elää runollisesti nykyaikana: Kierkegaard ja eksistenssin tilannesidonnaisuus -väitöskirjan käsittelyä. Se ei ollutkaan kepeä muodollisuus, vaan professori William McDonald alkoikin ihan oikeasti esittää tiukkoja kysymyksiä ja kriittisiä huomautuksia. Kylliäisen elekieli muuttui nopeasti stressaantuneeksi ja hän perääntyi penkillään miltei seinään asti väistelemään ja torjumaan iskuja, joita Australian ankaralta mieheltä sateli. Ensimmäinen erä kesti miltei kaksi tuntia, ja sen päätteeksi alkoi näyttää siltä, että Kylliäinen oli saamassa pahasti turpiinsa.
Tauolta palatessaan Kylliäinen näytti voimistuneelta ja päänsä järjestäneeltä ja vastasi hyökkäyksiin paljon ensimmäistä puoliaikaa rennommalla otteella. Tilanne sai runollis-ironisia ulottuvuuksia, kun herrasmiehet loputtomasti keskustelivat loputtomuudesta, ja kun tuomiolla oleva väittelijä selvitti käsityksiään kristityn epävarmuudessa syytettynä olemisesta. Puheen ja situaation yhtyessä tunnelmat muuttuivat jotenkin kafkamaisiksi ja unenomaisiksi. Aloin pelätä, että löytäisin itseni samaisesta salista vielä 50 vuoden kuluttua odottamasta, että kyllä se ihan kohta loppuu, ehkä jo viiden minuutin kuluttua…
Kaikkiaan ottelu kesti kuitenkin vain 3 tuntia ja 10 minuuttia, ja lopputuloksena professori McDonald esitti väitöskirjan hyväksymistä.
Jukka Laajarinne 