Avainsana: Kahvi

Espressoa… mutteripannulla!

Olen pitkään haaveillut espressokoneen hankkimisesta. Haaveeni toteuttamista ovat viivyttäneet muun muassa seuraavat seikat:

1) Keittiömme on aika pieni ja jo ennestään ylitäytetty. Laitteen pitäisi siis olla kompakti.

2) Kapselikeitintä en halua, koska en halua antaa yhdellekään kahvinvalmistajalle monopoliasemaa kodissamme, ja toisekseen… kapselikahvi on kapselikahvia.

3) Kunnollinen espressokone myös maksaa ihan sikana, ja kupilliselle tulee hintaa tolkuttomasti, etenkin jos pyrkii kuitenkin pitämään kofeiininsaantinsa kohtuullisena.

Korvikkeeksi olen keitellyt mokkaa mutteripannulla. Siinä, kuten kaikki tietävät, on ongelmana, että vesi kulkee kahvin läpi liian hitaasti ja liian kuumana. Mutta viime viikonloppuna elämäni muuttui.

Bialettin Brikka näyttää päälle päin melko tavalliselta mutterikeittimeltä. Kannessa on kuitenkin aukko:

Tarkempi tutkiskelu paljastaa, että varoventtiili on huomattavasti alempana kuin mokkamutterissa. Neljän kupin Brikka on ulkoisilta mitoiltaan kuuden annoksen normaalimutterin kokoinen. Mitäkö väliä sillä on? Keittimen alaosaan jää enemmän tilaa paineen synnyttävälle ilmalle ja vesihöyrylle.

Isoin ero on sisuskaluissa. Putken päässä on äärimmäisen yksinkertainen venttiili. Sulkevana voimana toimii venttiilikannen oma paino. Ei mitään ylimääräisiä jousia tai ajan kanssa väsyviä osia. Venttiili onkin helppo avata puhdistamista varten.

Pienillä mutta ovelilla ratkaisuilla italialaiset insinöörit ovat luoneet kenties mullistavimman keksinnön sitten internetin. Keitin kerää painetta, kunnes lopulta venttiili aukeaa, ja vesi pöhisee kahvinpurujen läpi kolmessa-neljässä sekunnissa. Lopputulos näyttää ja maistuu siltä, miltä pitääkin: mukiinmenevää espressoa!

Brikkan yksinkertaisuus, tietynlainen itsestäänselvyys saa minut suorastaan huokailemaan onnesta. Mikä ihana laite!

Ai niin. Laitetta myy ainakin Eiring. Hinta oli jotain alle 80 €. Saatavana olevat kuppikoot: 2 ja 4.

Kyllästyminen

Asiat liittyvät toisiinsa.

Eilen aamuna jokseenkin ensimmäinen ajatukseni oli: tylsää. Ei huvittanut lähteä edes Valkealaan jäätä kiipeämään – johan siellä on käyty. Kaikki on aina samaa. En pitänyt erityisen kiinnostavana edes sitä, että Kehys sai Hesarissa myönteistä näkyvyyttä. Ja Tähtivaeltajassa oli arvostelu samana päivänä: ”Onko Kehys hyvä kirja? Jos on, se on sitä eri tavalla kuin muut.” (Tiina Raevaara)

Näkyvyyspiikistä huolimatta Kampin Suomalaisen kirjakaupan asiantunteva kulttuuriväki piilotti kirjan varastohuoneeseen jo samana päivänä, mutta edes se ei ole jaksanut huvittaa minua. Hiihtolomalla minulla olisi mahdollisuus lähteä omin päin minne tahansa, mutta sekin on viime aikoina alkanut tuntua tylsältä idealta. Kirjoittaminenkaan ei oikein huvita – sujuu kyllä, kun ajatukset ja juonenkulut on suunniteltu hyvissä ajoin ennen kirjoittamista. Blogin päivittäminen on kiinnostanut aivan erityisen vähän.

Tällainen mielentila ei tiedä hyvää. Olen huono kestämään sitä, ettei mikään tunnu miltään. Tuntuminen on niin iso juttu, että sen eteen olen valmis tekemään vaikka tyhmyyksiä, sillä stoalainen mielentyyneys on jokseenkin viimeinen asia, mitä elämääni kaipaan.

Tänään kuitenkin luulen jäljittäneeni tylsyyden syyn. Ehkä tämä on ohimenevää.

Lopetin nimittäin kahvin suurkulutuksen viikko sitten. Minullahan oli tapana aloittaa päiväni 6 annoksen mutteripannullisella tai litran pressokannullisella ja vetäistä vielä iltapäivän mittaan pari–kolme. Vaihdoin sen teehen ja korkeintaan yhteen tavalliseen kahvikupilliseen. Tee on paatuneen kahvinjuojan suussa säälittävä korvikeliemi, sanokaa mitä sanotte. Ei sitä tee mieli ihan hirveästi kiskoa. Tämä tarkoittaa sitä, että päivittäinen kofeiinin saantini on tipahtanut ehkä viidesosaan siitä, mitä se aiemmin oli. Pahin väsymys on mennyt ohi, mutta Wikipediaan kirjattuja kofeiinin vieroitusoireita ovat myös keskittymiskyvyn ja motivaation puute. Ha-haa! Oireiden pitäisi mennä ohi viimeistään 9 päivässä.

Nyt te tietenkin mietitte, että kun tee kerran on pelkästään sellaista värillistä pusikon tuoksuista vettä, niin miksi olen vaihtanut siihen?

Se taas johtuu siitä, että pian ulkomailta palattuamme sain ripulin. Sitä kesti kymmenen päivää. Siinä viimeisinä päivinä olin jo niinkin epätoivoinen, että tein, mitä tein. En tiedä, onko asioilla yhteyttä keskenään, mutta jo ensimmäisenä kahvittomana päivänä maha alkoi leppyä. Ja vaikkei tämä mitenkään kuulu teille tai internettiin, on asia vielä niin tuoreessa muistissa, että osaan yhä iloita siitä, että suolisto tuottaa taas kaikkien EU-standardien mukaista tavaraa.

Todennäköisesti koko ruikuli johtui tietenkin jostain turistipöpöstä.

Kausaaliketju voitaneen siis esittää lyhennetyssä muodossa seuraavasti:

matka etelään –> apaattinen tylsistyminen

Repikää siitä.