Tuttu vieraus

Vietimme muutaman päivän vanhoilla ”koti”kulmillamme Sveitsissä. Maisemat eivät herättäneet yllättäviä tai suuria tuntemuksia, ellei sitä lasketa, että vuorten läheisyys saa minut aina kovin levottomaksi, enkä millään haluaisi pysyä alhaalla laaksossa.

Sen sijaan tuntemuksia herättivät pienet arkielämään liittyvät yksityiskohdat: valokatkaisimien, vesihanojen, ovien ja avainten muotoilu (iso kiitos Juholle ja Caritalle asunnon lainasta!), tuttu ostari Nyonissa, ruokakaupan valikoima… Tutussa jokapäiväisyydessään niiden jälleennäkeminen kahden vuoden jälkeen oli vierauttava. Ne muistuttivat vieraantuneisuudesta, jonka vallassa silloin joskus elimme. Omituinen tyhjä tunne, aivan toisenlainen kuin täysin vieraissa paikoissa matkustellessa.

.
Pistetään nyt pari turistifotoa liitteeksi:

pc300001

"Laivapuiston" mammuttipetäjää emme ikuistaneet koskaan silloin, kun näimme sen usein.

.

pc310007

Kotikyläämme ympäröivien peltojen kanssa en koskaan tullut sinuiksi.

.

Yksi hiihtopäiväkin reissuun mahtui. Kuvassa Mikko Sammalkivi, terapeutti. Euroopassa parhaat rinteet merkitään tällaisilla kylteillä.

Yksi hiihtopäiväkin reissuun mahtui. Kuvassa Mikko Sammalkivi, terapeutti. Euroopassa laskettelurinteet merkitään tällaisilla kylteillä.