HUOM! Tekstistä korjattu asiavirhe. Kts. kommenttiketju.
Keneltäkään on tuskin jäänyt huomaamatta, että rasistien ja islamofoobikkojen oma käytös vastaa hyvin pitkälti juuri niitä uhkakuvia, joita he ovat maalailleet maahantulijoista. Nettikeskusteluista tai tutkijoiden saamista raiskausuhkauksista ei jää epäselväksi, että maahanmuuttokriittisyys kulkee usein käsi kädessä naisvihamielisyyden/sovinismin kanssa. Poliittinen väkivalta kuten pahoinpitelyt, uhkailu, ilotuliteiskut ja murhapolttoyritykset ovat meidänkin maassamme nimenomaan nationalistien käsialaa – eivät niiden pakolaisten, joiden terrorismista maahanmuuttokriitikot varoittelevat.
Edellä oleva on tarkistettavissa olevaa faktaa. Voisimme lisäksi spekuloida sillä, minkä puolueen kannattajat eniten notkuvat kylillä sossun rahoilla, mutta jätetään se nyt tällä kertaa.
Jungilaisessa psykologiassa puhutaan psyyken ilmiöstä nimeltä Varjo. Varjo on sellainen osa itsestämme, johon emme identifioidu. Se voi olla taipumus, jota emme hyväksy itsessämme, tai mahdollisuuksiamme ja kykyjämme joita emme oikein tiedosta.
Lisäksi meillä on taipumus projisoida omia sisäisiä prosessejamme ulkomaailmaan. Projektiot voivat saada monenlaisia ilmenemismuotoja. Saatamme henkilökohtaisissa kriisitilanteissa nähdä ympärillämme merkkejä, jotka varoittavat tai houkuttelevat tietynlaisiin ratkaisuihin. Saatamme kuvitella, että muut ihmiset ovat jokseenkin kaltaisiamme: jos olen itse luotettava ja ystävällinen, suhtaudun helposti muihin ihmisiin kuin hekin olisivat. Ihmiskuvani perustuu siihen ihmiseen, jonka parhaiten tunnen: omaan itseeni.
Myös Varjo projisoidaan helposti ulkopuoliseen maailmaan. Itseltäni kieltämäni piirteet hyppivät silmille, kun näen niitä muissa ihmisissä. Eniten ihmisissä ärsyttävät ne piirteet, joita vastaan kamppailen itsessäni. Erityisen voimakkaat reaktiot jotakuta kohtaan kertovat usein siitä, että toinen edustaakin omaa Varjoani. Psykologiset kokeet puhuvat esimerkiksi sen puolesta, että homofoobikoissa on tavallista enemmän kaappihomoja. Suorastaan kliseinen hahmo on saarnamies tai poliitikko, joka rähisee julkisuudessa perinteisten perhearvojen puolesta ja aivan erityisesti avioriksta vastaan, ja tekee sen suurella kiihkolla – ja jonka yksityiselämä on täysin puheiden vastaista.
Ehkä tästä on isossa osassa rasismiakin kysymys. Kun maahanmuuttokriitikko taistelee pedofiliaa, naisten alistamista, raiskauksia, terrorismia ja kuolemantuomoita vastaan ulkomaalaisissa, hän rähisee omalle peilikuvalleen. Rasistin todellinen vihan kohde onkin hänen oma Varjonsa, hän itse.
Jos Varjoaan ei tunnista itsessään, on vaarana joutua sen hallitsemaksi: muuttua siksi, mitä pelkää. Näin näyttäisi valitettavan monelle käyneen.
Jukka Laajarinne 
Tuo on oikein hyvä esitys siitä miten vähän ihmiset tuntevat itseään.
Teoreettisessa taustassa huolestuttaa se, että joidenkin tekstien mukaan Jung olisi ollut kansallissosialismiin kallellaan. Ei olisi tuntenut itseään?
Ilmeisesti Jung ei ollut varsinaisesti kansallissosialisti. Jossain natsilehdessä julkaistiin jotakin, joka nojautui hänen ajatuksiinsa, mutta ymmärtääkseni häneltä kysymättä. Antisemitistisiä ennakkoluuloja Jungilla sen sijaan ilmeisestikin oli. Jossain vaiheessa hän tunnisti ja hylkäsi tuon suuntaiset aatteensa, mutta välirikko Freudin kanssa sai ne taas pintaan. Tai jotain sellaista.
Mutta vastauksena kysymykseesi: Eiköhän Jungilla itselläänkin ollut tiedostamaton.
Jungin ajatus Varjosta ei tietenkään liittynyt nimenomaan rasismiin, vaan ylipäätään hänen käsitykseensä ihmismielestä. Varjo saattaa sivumennen sanottuna pitää sisällään paljon positiivisiakin piirteitä. Esimerkiksi koulussa heikosti suoriutuva nuori, joka ylenkatsoo hikareita, saattaa pitää Varjonsa kätköissä sisäistä osaajaa ja menestyjää.
”Väkivalta- ja seksuaalirikolliset sekä erityisesti lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitut ovat perussuomalaisissa poliitiokissa yliedustettuina.”
Tuo facta löytyy mistä?
Ehkä olisi ollut parempi puhua aktiiveista kuin poliitikoista. Ja hyvä, että kysyit. Aloin tarkistaa väitettä, johon olin aiemmin törmännyt, enkä löytänyt sille perusteita. Kyse oli siis siltä osin ns. paskapuheesta. Korjaan.
Potuttaa ja hävettää tietysti, erityisesti kun huomaan, miten moni kirjoituksen oli jo ehtinyt lukea.