Luin hiljattain Wilhelm Reichin n. 75 vuotta sitten kirjoittaman kirjan Fasismin massapsykologia, joka orgonienergioineen kaikkineen vaikutti vähintäänkin suurelta osin huuhaalta, mutta jonka eräs keskeinen väite jäi kuitenkin mietityttämään.
Tuo väite on lyhyesti ilmaistuna suunnilleen seuraava: Fasismin perusta on tukahdutetussa seksuaalisuudessa. Fasismi ymmärrettäköön tässä varsin laajasti johtajakeskeisenä, autoritäärisenä massojen ideologiana, joka vaatii seuraajiltaan varsin kyselemätöntä alistumista. Sen oppisisältö voi olla yhtä hyvin natsismia, kommunismia, kristinuskoa tai islamismia.
Freudilainen pyrkimys redusoida jokseenkin kaikki inhimillinen toiminta seksuaalisuuteen on lievästi sanottuna kyseenalainen, mutta Reichin teesi tuntuu ainakin jollakin tavalla kytkeytyvän ympäröivään todellisuuteemme.
K: Mikä provosoikaan Halla-ahon toteamaan, että väkivalta on nykyään aliarvostettu ongelmanratkaisukeino?
V: Homoseksuaali.
K: Ketkä muodostivatkaan perinteisten perhearvojen (lue: seksuaalikontrollin) puolesta pidetyn hetero-pride -kulkueen ydinryhmän?
V: Natsitervehdyksiä esittävät nahkapäät.
K: Mikä on autoritäärisimpien uskonnollisten ryhmittymien keskeisin huolenaihe vuosikymmenestä toiseen, puhutaanpa sitten kristityistä tai muslimeista?
V: Se, mitä ihmisillä on jalkojen välissä, ja mitä sillä tehdään ja kenen kanssa.
Jokin kuvio tässä tuntuu olevan. Vai?
Jukka Laajarinne 
Mä en oo ikinä oikein kiintynyt Freudin teorioihin, jotka ylikorostavat ihmisen seksuaalista puolta. Olen huomattavan paljon enemmän kiintynyt Carl Jungin ajatteluun. Ootko muuten lukenut psykohistorioitsija Jay Liftonin teorioita proteaaniminuudesta. Muotoaan muuttava minuuus on hänen mukaansa on keskeinen elementti ihmisen muuttumisessa rakastava isästä toista ihmistä alistavaksi hirviöksi.
Jung teki kieltämättä paljon hyviä oivalluksia ja löytöjä. Ja hörhöili siihen päälle kaikkea vähemmän vakavasti otettavaa. Freudista ja Jungista on kuitenkin molemmista helppo pitää, kun heidät asettaa ennemminkin taiteen kuin tieteen kontekstiin: symbolistinen runous voi kertoa paljon ihmisyydestä, vaikka sen sisältämät väitteet eivät läpäisisikään tieteelliselle tiedolle asetettuja kriteerejä.
En ollut Liftonista kuullutkaan, mutta kiinnostavalta vaikuttaa. Täytyypä tutustua. Kiitos vinkistä.
Jukka,
Reichissa on freudilaisen seksuaaliteorian lisäksi minusta parasta, siis ylitse tuon freudilaisuuden, se, että hän analysoi saksalaisen perhemallin patriarkaalisuutta ja kaikinpuolista jäykkyyttä, joka johtaa autoritääriseen käyttäytymiseen myös lasten sukupolvessa.
Orgonikaapit ovat huuhaata ja niitä hän rakenteli vähän sekopäisenä jouduttuaan pakenemaan Natsi–Saksasta Amerikkaan, jonnekin päin Uutta Englantia. Hänet ilmiannettiin huuhaan tai seksin ja nimenomaan siis orgasmien tuottamisyrityksistään (siis siellä kaapissa!) ja hän joutui jopa vankilaan ja joutui lupaamaan ettei enää rakentele kaappeja.
Minusta tilanne edelleen kansallisvaltioissa on sama kuin 30-luvulla. Perhe on valtion pienin yksikkö ja sitä tarkkailemalla voi ennustaa jotain valtion tulevasta kulttuurista. Fasismin massapysykologia on minusta 30-luvun sosiologiaa tai sosiaalipsykologiaa ja Reich voitaisiin minusta hyväksyä edelläkävijäksi perheen lähilukijana.
Senhän kaikki kai tietävät että Freud ei kiinnittänyt kovin suurta huomiota perheiden patriarkaalisuuteen ja sitä myöten yhteiskuntien epätasa-arvoon? Jugnin huuhaa ei ollut niin kovin vakavaa.
Oletko lukenut Jungin hienon esseen Helmut Richardin englannninkieliseen käännökseen I Chingistä? Se on monella tavalla kulttuurihistoriallisesti merkittävä puheenvuoro. Varmaan samoihin aikoihin kirjoitettu kuin Reichinkin teos. Mutta siis ei huuhaata!
Kai meidän pitää todeta että tiede on 30-luvusta edistynyt jossain määrin?
Olisiko tämän hetken perhekehityksestä nähtävissä jotakin isompaa? Meillä täällä taitaa olla vallalla niin monia keskenään ristiriitaisia virtauksia, etten uskalla heittää edes hypoteeseja.
Tekikö se oikein orgonikaappeja! Kuulostaa kiehtovalta. Miksi ne kiellettiin? Mistä tästä saa tietoa? (Pitää varmaan mennä Googleen.)
Olen lukenut ainakin katkelmia Jungin I Ching -esseestä, mutta tunnusta, ettei siitä jäänyt paljonkaan mieleen. En ole varma, oliko se juuri siinä esseessä vai jossain muualla, mutta synkronisiteetti oli I Chingissä vahvasti osalisena.
Jung taisi olla lopulta oivaltavampi ja viisaampi kuin Freud. Piti silmät ja korvat auki, eikä yrittänyt tunkea jokaista ihmistä yhden reduktiivisen mallin alle. Erityisesti hänen luomansa Varjon käsite on puhutellut minua viime aikoina.
Jukka,
vasta äsken luin vastauksesi ja rupesin lukemaan (40 vuoden jälkeen eka kerran uudelleen) Jungin esipuhetta.
Vastauksesta tulee pitkä. Eli mites saan sulle viestin?
Joka tapauksessa: meidän kopiomme on Princeton University Pressin painos vuodelta 1966, ensimmäinen on vuodelta 1950. Sen on toimittanut englannintajan Richard Wilhelmin poika Hellmut, eli nimi oli väärin. Jungin esipuhe on vuodelta 1949.
En pane siis tänne kilometrin pituista vastausta. Mun os. löytyy tuolta kotisivujen etusivulta.
Vaikuttaa siltä että synkronisiteetti ei ole huuhaata, mutta I Chingin tapauksessa aika hyvä työhypoteesi. Monimutkainen tapaus siis, mutta kiehtova!
Tsekkaa nyt kumminkin, onko kirjasta ilmestynyt uusintapainoksia! Hexagrammoissa (jotka siis ovat I Chingin ikivanha sisältö) on myös Konfutsen selitys, samoin kuin Richard Wilhelmin. Wilhelm ja Jung tunsivat toisensa.
Mitä tulee Wilhelm Reichiin, niin kuulin hänen kohtaamastaan täystyrmäyksestä jo 60-luvun lopulla Jenkeissä, sittemmin hänestä oli pitkä dokkari Suomen(kin) telkkarissa muistaakseni joskus 80-luvun alkupuolella. Aika perusteellinen sellainen. Enkä muista mikä ne Uuden Englannin ihmiset sai takajaloilleen, paitsi tietysti henk.kohtaisen seksuaalisuuden tutkiminen…Puritanismia, siis.
”Jung taisi olla lopulta oivaltavampi ja viisaampi kuin Freud. Piti silmät ja korvat auki, eikä yrittänyt tunkea jokaista ihmistä yhden reduktiivisen mallin alle. Erityisesti hänen luomansa Varjon käsite on puhutellut minua viime aikoina.”
Jungin peruskäsitteet Minä-Itse, Animus-Anima sekä Varjo ovat ihan järkeenkäypiä juttuja. Hän oli viisaampi kuin kovin autoritaarine ja melko jäykkä UkkoFreud. No, molemmat loivat ihmismielen ymmärtämiseen uusia asioita.
”Symbolit – piilotajunnan kieli” teoksessa (Man and his symbols) on paljon näistä jungilaisista perusjutuista. Kirjaan Jung valitsi ystävänsä ja kollegansa kirjoittajiksi, lisäksi kirjassa on hieno kuvitus. Se valmistui juuri ennen hänen kuolemaansa v. 1961. Suosittelen, jos siis tuo ”varjo” esim kiinnostaa. Ilmestyi suomeksi joskus 1990-luvulla, saa varmaan ainakin kirjastosta.
Jukka,
sinulle ja tämän blogin lukijoille vielä tiedoksi yksi lähdekirja, josta olen pitänyt paljon. Se koskee unia.
Anita Konkka kirjoitti aika paksun kirjan unista, perustarinat olivat hänen unipäiväkirjoistaan, selitykset sitten esim Freudin ja Jungin kirjoista. Kirjan nimi on Nainen unen peilissä. Sitä saa varmaan hyvin varustetuista kirjastoista.
Kirjastoon en ennen joulua ehdi, mutta muuta lukemista on paljon.