Lucia syrakusalainen

Lucia-neidon kynttiläkruunu juontaa kertomukseen, jonka mukaan Pyhä Lucia auttoi piiritetyn Syrakusan nälkiintyneitä asukkaita salakuljettamalla näille leipää maanalaisia tunneleita pitkin. Molemmat kädet olivat varatut ruoan kantamiseen, joten Lucia kiinnitti kynttilöitä päähänsä eräänlaiseksi otsalampuksi.

Lucia on näkövammaisten suojeluspyhimys. Hänen silmistään kerrotaan kahta tarinaa, joiden molempien lähtökohtana on neitsyyslupaus.

Tarina, joka päätyi romaaniini 72 etenee seuraavasti: Luciaa kosiskeleva mies oli rakastunut hänen silmiinsä ja kehui niiden kauneutta. Niinpä Lucia kaivoi silmät päästään ja lähetti ne kosijalle.

Toisen tarinan mukaan – joka lienee hieman lähempänä historian hämäriin jäänyttä totuutta, mikä se sitten lieneekään – Lucia kieltäytyi naimakaupoista, ja suuttunut kosija ilmiantoi hänet viranomaisille. Elettiin keisari Diokletianuksen aikaa, jolloin kristittyjä kidutettiin hengiltä oikein urakalla, ja näin kävi Luciallekin. Yhtenä osana kidutuksia hänen silmänsä kaivettiin irti kuopistaan.

Lukijaa saattaa helpottaa tieto, että molemmissa kertomuksissa silmät kasvoivat Jumalan armosta takaisin. Kertomuksista ensimmäinen on kuitenkin sisällöltään erityisen kiinnostava, sillä se kertoo jotakin varhaisesta kristillisestä seksuaalietiikasta, jonka vaikutukset ovat tavalla tai toisella olleet nähtävissä läpi koko kristinuskon historian. Pyhimykset olivat – ja monille edelleen ovat – esimerkillisiä ja yleviä henkilöitä. Pyhimyskertomuksissa kuvaillut elämänratkaisut olivat ideaaleja, joista jokaisen tulisi ottaa mallia.

Postmoderni kristitty voi lukea Lucian ja monen muun neitsytmarttyyrin kertomukset kannanottoina naisen seksuaalisen itsemääräämisoikeuden puolesta. Vuosisatojen mittaan tarina on kuitenkin ymmärretty hieman yksinkertaisemmin.

Parempi vaikka repiä silmät päästään kuin menettää neitsyytensä.