Helsingin sanomat pisti kustantamot järjestykseen. Perusteina käytettiin kaunokirjallisuuden myyntiä, käännöksiä ulkomaille sekä tietenkin erilaisia palkintoja. Kukin miettiköön itse, miten relevantteja laatutakuita mikäkin indikaattori antaa. Kertooko Finlandia-voitto esimerkiksi tuplaten enemmän enemmän kustantajan laadusta kuin Finlandia ehdokkuus? Älkäämme kuitenkaan takertuko pikkuseikkoihin. Sen sijaan silmiinpistävä piirre vertailussa on, että lasten- ja nuortenkirjallisuus ei ole Hesarin silmissä kaunokirjallisuutta. LasNu-kirjallisuuden käännökset, palkinnot ja myynti on jätetty huomiotta. TIETYIN POIKKEUKSIN. Remeksen ja Hotakaisen nuortenkirjat on kuitenkin jostakin hämärästä syystä poimittu listalle… Eikö, jos tällaisia listoja kerran aletaan laatia, voisi edes yrittää toimia jotenkin johdonmukaisesti?
* * *
Todettakoon vielä, että kommentoimani laatuvertailu vertaa laadun lisäksi hyvin paljon määrää. Kyseessä on ennen kaikkea kilpailumenestys-, ei niinkään laatuvertailu. Jos kustannettavien nimekkeiden määrä on pieni, ei kustantaja menesty laatukilpailussa, vaikka sen kaikki kirjat olisivat palkintoehdokkaita. Vertailussa saadut pisteet olisikin kenties syytä suhteuttaa julkaistujen nimikkeiden määrään.
Jukka Laajarinne 
Hyvä puheenvuoro!
Ja kuten runoilija Jouni Kemppi Facebookissa laskeskeli, on Ilkka Remes yksinään noin 3,5 kertaa laadukkaampi kuin Kustannusosakeyhtiö Siltala.
Tiistain Hesarissa muuten, asiasta samaan metsään poiketakseni, Sanasto-jutussa mainittiin, että ”yhdestä lainasta tekijä saa kolme-neljä euroa” (HS 25.1.2011 C3). Oikea summa lienee 3-4 senttiä. Hyvä kuitenkin, että rahasta puhutaan. Sehän kiinnostaa kaikkia.
Kiusaannuttavaa välillä tuo Hesarin ”tutkiva journalismi”. Esa Mäkinen kirjoittaa paikoitellen ihan osuvasti, mutta aina jotenkin vain asiaa sivuten. Ylimalkaan ne sijoittuvat kuitenkin hyvin Hesarin pirtaan, sillä nytkin, kuten jo Jukka totesit, kirjalliset ja kulttuuriset määreet mitattiin luvuilla.
minusta se juttu taas oli täysin paljastava. mitä sanalla ”laatu” tarkoitetaan kirjallisuuspuheessa? hyvä, että hesari teki tilastot asiasta, huonompi on se, ettei hesari tulkinnut dataa auki kustannusalan rakenteita valottaen.
noista statseista näkee lähinnä sen, että pienkustantamojen kirjat eivät koskaan voi olla laadukkaita. käännöksiin erikoistunut pienkustantamo on suorastaan luokaton tällä mittarilla.
lisäksi olisi ollut hyvä eritellä mikä taho jakaa mitäkin kirjallisuuspalkintoa. ja mikä pulju kirjat jakelee, levittää, myy. esim. suomalainen kirjakauppa on sanoma oyj:n tytäryhtiö.
Nämä jutut ovat todella ongelmallisia joka suhteessa, koska esimerkiksi palkinnoilla mittaaminen on täysin surrealistista: yksi ihminen päättää, mikä kirja saa. Tästä seuraa tietysti vahinkoa ja paljon vääriä johtopäätöksiä kirjailijan/kustantajan ”hyvyydestä”. Ja erikseen vielä ns. myyntilistat, joissa ei lainkaan eritellä sitä, missä kirjaa on myyty. Jos esimerkiksi Suuri Suomalainen Kirjakerho ottaa jonkun kirjan kampanjaansa, se tarkoittaa heti noin 10 000 kappaletta, mutta hinta ja sitä kautta kirjailijan palkka on mitätön verrattuna normaalimyyntiin. Hämärää tämä on, listaukset, arvostukset ynnä muu sälä alan ympärillä.
Paljastavaa kyllä. Ja nimenomaan väärän otsikon alla.
Vikuroita ajatuksia herättää myös se, kuinka Teoksen menestystä suitsutetaan, vaikka melko äskettäin kävi ilmi, ettei Teos niin kamalan kannattava firma toistaiseksi ole ollut. Tuota valoa vasten kirjallisuus siis päihittää rahan. Voi olla, että muistan väärin.
Hyväähän tässä listauksessa oli läpinäkyvyys. Jos laskentaperusteita vähän vilkaisi, ei jäänyt epäselväksi, mitä mitattiin.
Kiinnostavia pointteja teillä, suurimmaksi osaksi niin tyhjentävästi laitettuja, etten vastaa niiihin enää mitään.
Paitsi että Suomalaisen ja Sanoman yhteys oli jotenkin mennyt minulta ohi. Ja joskus – jopa yllättävän usein – se hyvyys ja kunnianosoitukset osuvat samaankin kirjailijaan. Kuten nyt vaikka Hotakaiseen:) Eivätkä ne yleisön johtopäätökset silloin kai niin pahasti pieleen mene. Ja Teemu, minä muistan ihan samoin: siinä vertailun toinen myönteinen piirre.