Sivupoluille hakeutumisen suurin vaara on, että siitä muodostuu rutinoitunut tapa. Silloin sivupolut lakkaavat olemasta sivupolkuja ja ajelehtiminen (ransk. dérive) muuttuu urautuneeksi toiminnaksi. Tärkeämpää on tavoittaa tutkimusmatkoilla mielentila, joka paljastaa arjen pääväylien outouden, vierauden ja kyseenalaisuuden. Pidänkin derivoinnin tärkeimpänä päämääränä – sikäli kuin derivoinnilla voi sellainen olla – sokrateen tapaan atooppisen (kreik. ἄτοπος; sijoittumaton, outo) ihmisen havahtumista. Näin derivointi voidaan oikeinymmärtää sosiaalisen integroinnin käänteistoimituksena.
Kuvissa olarilaista autiorakennuskantaa.
P.S. Surffatkaa myös Maanmittauslaitos!
Jukka Laajarinne 
Yksi ajatus artikkelista “Sivupolut, derivointi, atopos”