Työt ovat nyt sellaisessa välivaiheessa, että teen enimmäkseen taustatutkimusta kahta melkein-seuraavaa kirjaani varten. Yksi käsikirjoitus taas on kustantajan suopeassa käsittelyssä ja muuttunee kirjaksi syksyllä. Niin, ja lisäksi freelance-toimitan yhtä kirjaa, joka ilmestynee myös syksyllä.
Mutta näistä taustatöistä piti sanomani.
Olen ennenkin kertonut, että kunnon taustatutkimus on kirjoittamisen ehkä antoisin osa. Siinä ei pelkästään opi kaikkea uutta ja jännää, vaan opiskellessaan myös joutuu kyseenalaistamaan alkuperäisen juonisuunnitelmansa ja omat ajatuksensa. Tematiikka kiertyy, ymmärrys valitusta aiheesta syvenee. Parhaassa tapauksessa näkökulma saattaa muuttua täysin.
On varmaa, että kirja, jonka eteen hieman tutkittu, on aivan erilainen kuin kirja, jonka eteen ei ole tutkittu.
Suuressa osassa erityisesti aloittelevien kirjoittajien tekstejä taustatöiden puute näkyy yksiulotteisuutena. On kovasti haluttu sanoa ja kertoa mutta ei ole vaivauduttu todella ottamaan selvää siitä, mistä kirjoitetaan. Useimmiten tämä johtaa tendenssimäisyyteen, epäuskottavuuteen tai mitäänsanomattomuuteen.
Muistan nuoruudessani jopa joutuneeni väkisin kehittämään tarinaa. Mitä tähänkin kohtaan keksisi?
Nyt, lähteiden äärellä inspiraatiota ammentaessani en voi kuin ihmetellä sitä pyörteilevää runsautta, virtausten moninaisuutta, joista tuleva kirjani saa valita kulkureittinsä.
Juuri nyt en kuitenkaan kirjoita, vaan patoan. Se kustantajan käsissä oleva työ on saatava ensin pois alta. Sen jälkeen vasta avaan sulkuportit.
Jukka Laajarinne 
Itse olen koettanut kiteyttää kuvailemaasi prosessia sanoin ”taustatutkimus alkaa kirjoittaa kirjaa kanssani”. Kasvavan ymmärryksen lisäksi taustatutkimus tarjoaa avokätisesti uusia ideoita ja näkökulmia. Pelkästään esimerkiksi itselleni tuntemattomien ammattien käytännön puolen tutkiminen tuottaa yleensä kymmeniä valmiita tarinoita ja tarinan siemeniä (hyödyllisimmillään televisiosarjoissa, joissa materiaalia tarvitaan jatkuvasti lisää).
Olen ollut myös huomaavinani sen, milloin taustatutkimusta ei ole tehty tai se on tehty pinnallisesti. Vaikka en osaisikaan osoittaa mitään varsinaista virhettä, huomaan että en myöskään pääse sisään kuvattuun asiaan. Esimerkiksi yleisönpalvelijan arkea kuvataan vain siitä kulmasta, minkä yleisö näkee – kuvataan jäävuoren huippua, vaikka vedenalaiset osat ne vasta kiinnostavia ovatkin.