Mummo Mynämäeltä ajatteli kehittää uusälyttömyyden ajatuksia maalaismaiseen suuntaan. Kannatan ajatusta lämpimästi ja mietin, mitä eroa on modernilla taiteilijalla ja kylähullulla.
Kun miettii, millaisia ovat vaikkapa Ars 2009 -näyttelyn teokset Kiasmassa tai kokeelliset performanssit milloin missäkin… Ajatelkaa vaikka saitä jättivaginaa kuljetellutta taiteilijaa viime (?) kesänä…
Ero taiteilijan ja kylähullun välillä vaikuttaa lähinnä sosiaaliselta.
Tai oikeastaan kylähulluus on taidetta vahvimmimmillaan. Se asettuu vaihtoehdoksi ja haasteeksi yhteisön normeille ja vaatii reaktiota. Ensireaktio on tavallisesti se luonnollisin: naureskelu ja oudoksunta. Kylähullut ovat kuitenkin jättäneet syviä jälkiä paikallishistorioihin.
Isossa kaupungissa kylähulluja on enemmän, ja he voivat löytää toisensa. Taiteelliseen alakulttuuriin suhtaudutaan toisin kuin erillisiin yksilöihin. Ne ovat taas niitä taiteilijoita.
Outouden sallivassa modernissa kaupunkiympäristössä originellit ratkaisut eivät näyttäydy vahvasti puhuttelevana haasteena samalla tavoin kuin maalla joskus ennen. Kylähulluus on osa kaupungin normistoa eikä ehkä vaadi samanlaista rohkeutta ja mielenlujuutta kuin joissakin osissa maaseutuamme tai historiaamme. Vastaavasti kummallisten kokeilujen välitön ainakin impakti tai haaste rajoittuu helposti kylähullujen vertaisryhmän sisään.
Onkin kysyttävä, onko modernilla taiteilijalla mitään mahdollisuutta samanlaiseen impaktiin kuin kylähulluilla oli? Onko sielukkaalla älyttömyydellä enää haastevoimaa? (Sieluttomalla on: kissantappajat ja ”todellisiin surrealistisiin tekoihin” ryhtyvät ammuskelijat jättävät kulttuuriimme jälkensä.) Miten rikkoa dadaistisen yhteiskunnan käytösnormeja?
Jukka Laajarinne 
Ystävällisesti huomautan, että ansiokkaassa esseessään rakas privaattidosentti ei hallitse nykyiseen maaseutu-uusälyttömyyteen liittyvää terminologiaa. Emme voi puhua enää kylähulluista, meidän on puhuttava haja-asutusalueiden uusälyttömistä tai keskustaajaman uusälyttömistä. Näilläkin on huomattava ero. (haluatko esimerkkejä?)
Sielukasta älyttömyyttäkin on: moni tuntemani eläkeläinen on täysin selvin päin ryhtynyt puhumaan kenelle tahansa, missä tahansa, mitä tahansa – herättää enemmän hämmästystä kuin tekojättipimslooran kuletteleminen kadulla, sielukkaalta tuntuu sekin, että älyttömätkin täällä pitävät omansa piilossa.
Hyvää pääsiäislammasta
Hymyilevä eläkeläimen
tammikuu.44
”Ansiokkaassa esseessään” näyttää hienovaraiselta ja ystävälliseltä piruilulta, juuri sellaiselta, josta pidän:) (Kirjoitukseni oli tuommoista satunnaista ääneen ajattelua.)
Huomiosi sielukkaasta älyttömyydestä oli puhutteleva ja jopa ravisteleva. Kiitos siitä!
Ja kerro ihmeessä lisää haja-asutusälyttömyyden ja taajamaälyttömyyden eroista. Aihe on kiinnostava.
Ja hyvää päästäistä itse kullekin, piti vielä sanomani!
Haja-asutusalueen uusälyttömyys on harvinaisempaa kuin taajaman, Haja-asutusalueen uusälytöntä voi verrata maataiteilijaan, joka tekee teoksensa vaikeasti saavutettaviin paikkoihin kuten Robert Smithson. Spiraalia vastaavat usein perunavaot tai sokerijuurikaskasat. He luovat syksyisin maataidetta ajamalla maantiellä traktorilla, josta tippuu maataloustuotteita tielle. Teos on samalla myös verrattavissa performanssiin. .
Taajamassa älytön joutuu tyytymään pienimuotoisimpiin ratkaisuhin esim. moottorisahalla patsaiden muotoiluun, vanhan tavaran keräilyyn ja kotimuseon perustamiseen jne.
Taajaman älyttömien koulutustaso on korkeampi kuin haja-asutusalueen. Usein taajamassa rohkeita uusälyttömiä ovat eläkkeelle päässeet opettajat, jotka yrittävät peitellä elämäntyönsä turhuutta.
Elävä legenda on opettajanainen, joka osti mopon ja punaisen kypärän, koristeli ohjaustangon muoviruusuilla – ja eikun menoksi! Puhui kutsuttuna tai kutsumattomana kaikissa juhlissa tasan 45 min.
Hymyilevä eläkeläinen