Joku alkuperäiskansa jossain päin maailmaa (ah, tätä eksaktin tiedon tarkkuutta!) hahmottaa asian niin, että liikumme ajassa taaksepäin. Eteemmehän me näemme, taaksemme emme. Menneisyys on meille tuttua, tulevaisuus tulee aina selän takaa.
Ajatuskiepautus ei ole pelkästään älyllisesti ilahduttava. Se myös puhuttelee. Ajassa takaperin kulkiessamme olemme nimittäin aktiivisia kulkijoita. Meidän tekomme ja valintamme ovat askelia, takaperin kävelyä. Toimintamme seuraukset valkenevat vasta jälkikäteen. Askelia otetaan, reippaitakin, tietämättä minne ne johtavat.
Jukka Laajarinne 
Muistaakseni jossain päin Afrikkaa vertauksena oli jokivene. Katsotaan sinne mistä tultiin. Jolloin tuleva paikka on selän takana.
Soutajan ja soudettavien kesken nousi keskustelu siitä että ettekö te törmää dyyniin tai kiveen tuolla tavoin.
Lisää loistavia lähdeviitteitä:
Hämärästi muistelen, että Pirsigin ”Zen and the Art of Motorcycle Maintenancen” myöhempien painosten jälkisanoissa olisi mainittu, että (ainakin presokraattisen ajan) kreikkalaiset olisivat mieltäneet meidän liikkuvan ajassa selkä edellä.
Kiitos kiinnostavista lisäyksistä! Jokivenehän on hyvä vertaus. Ja jPekan hämärä muistelu osui myös kohdalleen.