Aivan kuten meille usein väitetään, että Suomessa vallitsisi demokratia, meille väitetään myös, että maassamme toteutettaisiin niin sanottua vallan kolmijakoa.
Niille, jotka nukkuivat yhteiskuntaopin tunneilla, kerrottakoon, että Montesquieu-niminen kaveri esitti aikoinaan ajatuksen, että vallan väärinkäytön estämiseksi valtiollinen lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta ja tuomiovalta olisi erotettava selkeästi toisistaan. Suomen perustuslain 3 §:ssä ”toimeenpanovalta” on korvattu termillä ”hallintovalta”, mutta muuten periaate on olevinaan sama.
Entä käytäntö?
Kun lainsäädäntövaltaa edustaa eduskunta ja toimeenpanovaltaa hallitus, niin miten nämä kaksi on erotettu toisistaan?
Esimerkiksi siten, että Suomen hallituksen 18 jäsenestä kaksi ei ole kansanedustajia. Toinen näistä kahdesta on kuitenkin vihreiden puoluejohtaja. Myös keskustan, kokoomuksen ja RKP:n puheenjohtajat ovat hallituksessa – keskustasta ja kokoomuksesta myös varapuheenjohtajat.
Summa summarum: vallan kolmijako-oppi ei ensinkään toteudu Suomessa, kun samat tyypit pyörittävät sekä suurimpia eduskuntaryhmiä että hallitusta, ja kun suurin osa lainsäädäntötyöstäkin tapahtuu hallituksen aloitteista.
Eihän tämä mikään uusi asia tai yllätys ole, mutta harmittaa kuitenkin. Elämme perustuslain hengen vastaisessa harvainvallassa.
Jukka Laajarinne 
Olet nyt ymmärtänyt ”demokratian” käsitteen hieman väärin. ”Demokratian” ei ole tarkoitus antaa kansalle valtaa, vaan illuusio vallasta. Todellinen valta on tietenkin kapitalistiriistäjillä. Vallan omaamisen illuusion tehtävänä on uskotella kansalle, että he elävät luokkayhteiskunnan maaorjan tehtävistä vapautettuina ja siten pysyvät kiltisti maksimaalisen tuottavina vapaa-aikansakin sorvin ääreen uhraavina työyksikköinä, sen sijaan että kapinoisivat, protestoisivat, purnaisivat, mellakoisivat ja hukkaisivat tähän tuottamattomaaan toimintaan aikansa.
Jotain tuollaista minä olen vähän ounastellutkin…