Kirjamessuilla kuulin, että Antti Nylén suunnittelee kääntävänsä Charles Baudelairen Les Fleurs du Mal’ n uudelleen. Kiirehdin siis kertomaan, että samaa teen minäkin. Käännöksemme tuskin ovat kovin päällekkäiset, sillä omani perustuu kahteen tärkeään rajoitukseen:
1) Osaan ranskaa tasan turistitasolla.
2) En käytä apunani ranskan sanakirjoja enkä aiempia käännöksiä.
Yritän kuitenkin parhaani mukaan ymmärtää teosta. Vaikeaa se on.
Ohessa näyte, Pahan kukkien kaksi ensimmäistä runoa.
—
Opettajalle
Sottiisit, virheet, ahvenat, syntimme,
sielujemme asukkaat ja kehojemme kulkijat
ja rakastettavien uudelleenkuolemistemme ruokkijat,
kuin tuholaisiaan ravitsevat puistojen asukit.
Ahvenemme typistettyjä, hengityksemme läähätystä;
tekomme maksavat alkuperäistä enemmän,
ja iloiten taas tallaamme berberikujaa
uskoen viileiden sateiden pesevän kaikki jälkemme.
Pahan korvilla Saatanan kolmisointu,
sen pitkä kaiku hurmaa sielumme
ja tahtomme rikkaan metallin.
Kaiken höyräyttää tuo villi kellonsoittaja.
Piru se vetelee lankojamme!
Hylätyistä esineistä löydämme välineet;
vastustuksen päivänä emme alennu,
ilman pelkoa käymme halki pakottavien esteiden.
Niin pian kuin vapaudumme, saamme naida ja syödä.
Ikivanhasta nöyrästä he tekevät marttyyrinsa.
Me tahdomme kulkea kiellettyjen nautintojen läpi,
jotka rutistavat meitä lujaa kuin vanhaa appelsiinia.
Kauheana kuin miljoona kihomatoa
jonottaa aivoihimme demonien väki
ja meitä innostava Kykyjen Kuolema laskeutuu,
virtaa näkymättömänä hiljaisille niityille.
Eiväthän väkivalta, myrkky, keihäänkärjet, onnettomuudet
taaskaan kuvioi kauniita piirtoja.
Säälittävien päämääriemme arkiset kanvaasit
ovat kuin rakkaamme – hah! – eivät tiukkaan kiinnitettyjä.
Paitsi shakaaleihin, panttereihin, narttukoiriin,
simpansseihin, skorpioneihin, kuoriaisiin, käärmeisiin,
niljakkaisiin kylmiin luikerteleviin ryömiviin hirviöihin,
oveluuden kuuluisaan kauppiaaseen.
Hän on latteampi, tyhmempi, maailmallisempi!
Joka ei suolla suuria eleitä eikä suuria kirjoituksia
tärvelee tärvelee maan tahallaan,
pilalle kovertaa maailman.
Niin on! Tahdottomuudella ladattu silmä
paljastaa rauhanpiippuaan pössyttelevän päällikön.
Sinä tunnet hänet, opettajan, tämän hienostuneen hirviön,
tekopyhän lehtorin, kaltaiseni, veljeni!
—
Kiukkuinen ja täydellinen
I Pyhittäytyminen
Koska supervoimat rappeutuvat,
näyttäytyy Runoilija maailmalle vaivaannuttavana.
Hänen äitinsä, osaava ja rienattu
kurkottaa sääliä kerjäten kohti Jumalaa:
”Oi! enkö mieluummin pitäisi povellani
kokonaista käärmeiden solmua kuin imetän tätä epäsikiötä!
Kirottu olkoon se nautintojen yö
jona hän valtasi kohtuni!
Sinä valitsit minut kaikkien naisten joukosta
tuskien meren nieltäväksi,
enkä voi hyljätä tuota hirviötä
liekkeihin niin kuin rakkauden matkalipun.
Vaalin vihaasi jonka hyväksyn,
yllä tyhmyyden kirouksen välineen,
ja minä kastelen tätä surkeaa puuta,
kyvytöntä painamaan syöpäläisnappeja.”
Hän paljastaa vihansa yhtenäisyyden
ikuista suunnitelmaa ymmärtämättä.
Silti hän valmistautuu Gehennan sulattoon
pyhään teurastukseen äidillisistä rikoksistaan.
Alla enkelin näkymättömien siipien
nauttii koditon lapsi auringosta
ja kaikesta mihin hän koskee ja mitä hän syö
löytää hän meripihkaa ja mannaa.
Hän leikkii tuulen ja purjehtii pilvien kanssa
ja iloiten laulaa ristin tietä;
ja henki joka häntä seuraa etsikkoajallaan
monistaa katseen kuin metsien lintu.
Hän tarkkailee karkeasti kaikkea, mitä haluaa rakastaa,
tai no, hän kovettaa hiljaisuutensa,
etsii tapaa pelastaa rehellisyytensä,
ja ylipäätään kokeilee raivoaan.
Hänen suunsa on leivän ja viinin kohtalo.
Hän painii epäpuhtaita rikkomuksia vastaan,
tekopyhyydellä suihkuttaa sitä mihin koskee.
Syytettyinä ne, jotka astuvat päin kieltomerkkejä päin.
Tämä nainen kirkuu julkisilla paikoilla:
”Hän löytää minusta kauneutta koska minua ihailee,
olen antiikin jumalattarien vertainen,
ja kuten he, tahdon olla palvottu;
suitsukkein, hajustein ja mirhamein lahjottu,
aitouden venyttämisin, lihalla ja viinillä,
tietääkseni, mihin minua ihaileva sydän kykenee
jumalaisuuttani ylistäessään!
Ja nolostuessani siitä, mihin farssi vihjaa,
esittelen herkkiä voimakkaita käsiäni
ja kynsiäni, kynsiä harpyijain,
jotka ovat avanneet kujan hänen sydämeensä.
Kuin keltaisimman linnun, värisevän, räpistelevän,
raastan tuon aivan punaisen sydämen hänen rinnastaan
ja, suosikkiani häiritäkseni,
roiskaisen sen maahan.”
Taivasta tai silmäinsä näkemää upeaa valtaistuinta kohden
kohottaa Runoilija hurskaat käsivartensa
ja hänen kirkkaan sielunsa mittava selkeys
avaa viitastaan raivoisan ihmisen piirteen:
”Ylistetty Jumalani, joka lahjoitat kärsimyksen
kuin taivaallisen parannuksen epäpuhtauteemme,
kuin suurenmoisen puhtaamman olemuksen
valmistelemaan pyhien valittujen voimaa!
Tiedän, miten varjelet Runoilijan sijaa
mahtavin pyhimyslegioonain joukoin
ja kutsut ikuiseen
Valtaistuimesi, Hyveen ja Herruuden juhlaan.
Tiedän: siellä sureminen on poikkeuksellisen jaloa
missä maa ja sen oliot eivät koskaan kuole,
ja miten hän on pukenut päähäni mystisen kruunun
määräämään kaikkia aikoja ja maailmankaikkeutta.
Mutta antiikin Palmyrian kadonnut loisto,
tuntemattomat metallit, meren helmet,
kohoavat kädelläsi riittämättöminä,
tämä kirkkaan diadeemin kauneus:
ei se loista puhdasta valoa,
pyhitä alkukantaisia säteitä.
Luovuttaa pimenneet silmät ihanalle täyteydelle,
ne eivät ole kuin hämäriä tasopeilejä!”
Jukka Laajarinne 
Nyt taisit päihittää Charlesin, se ei olis ikinä keksinyt!
No minä en osaa ranskaa lainkaan:
Au poète impeccable
Au parfait magicien ès lettres françaises
A mon très-cher et très-vénéré
Maître et ami
Théophile Gautier
Avec les sentiments
De la plus profonde humilité
Je dédie
Ces fleurs maladives
C.B.
Sietämättömälle runoilijalle
ranskankielen täydelliselle maagikolle
rakkaalle veneeristen tautien kolmikolle
Mestarille, ystävälle,
Théophile Gautierille
lauseiden kera
suurella nöyryydellä
omistan nämä
Malediivien kukat
C.B
Käsitinköhän minä jotain ihan pikkasen väärin?
En ole kosk lukenut ko. teosta suomeksi, mutta sinun versiosi on mainio!
Kannustuksesta kiitos!
JK: Tuo omistuskirjoituksen käännöksesi on niin validi, kuin mitä minä ymmärrän. Ainoa, mitä jäin miettimään, on, että onko Théophile erisnimi vai jumalaa rakastava.
Veneeristen tautien kolmikko lipsahti kyllä sinne puistikon puolelle! 😀
Ennemmin se kuuluisi:
erittäin rakastetulle ja kunnioitetulle
Ja Malediivien sijasta voisi sanoa vaikka:
nämä kipeät kukkaset
Mutta onhan Johanneksen versio hauska. Minä opiskelin ranskaa viimeksi kahdeksankymmentäluvulla – pitäisköhän minunkin kokeilla? 🙂
jovain
Äh, menköön nillittämisen puolelle – Theophile Gautier oli kyllä oikea runoilija, jolle kokoelma siis on omistettu. Ja ”impeccable” on virheetön tai moitteeton, ei sietämätön. Mutta tajuan kyllä että tämä ei ole tän jutun pointti… tai luulen tajuavani. Ehkä mun pitäisi sitten kokeilla Goethea tai Lorcaa?
Kokeile jotain kieltä, jota et ole opiskellut. Tulee parasta jälkeä. 🙂
Ja “impeccable” on virheetön tai moitteeton, ei sietämätön.
Tiedän (nyt) tuon, mutta tarkoituksellisesti otin käyttöön ensimmäisen mielijohteeni käyttämättä sanakirjaa.
Mieleeni tuli inspicable(?), mutta en löydä ko. sanaa sanakirjastani, toinen vaihtoehtoni oli incapable, jolloin tuosta olisi tullut: Lahjattomalle runoilijalle, mutta käytin sietämätöntä koska mikäli runoilija on moiteeton/virheeetön on hän toisen runoilijan mielestä myöskin sietämätön. MOT (Mitä minä muuten todistelinkaan tässä?)
Itse asiassa englanninkielessäkin (Tai ainakin Websterissä) näkyy olevan impeccable sana, joka on omittu englantiin ranskasta.
Laajis: Kokeile jotain kieltä, jota et ole opiskellut. Tulee parasta jälkeä.
Eikö parasta olisi ottaa sellainen kieli joka ei edes muistuta mitään osaamaasi kieltä? Jälki olisi vielä mielenkiintoisempaa.
Voisin ottaa vaikkapa urdunkielisen runokokoelman ja kääntää sen, pitäisi vain jostain saada latinalaisin kirjaimin kirjoitettua urdunkielistä runoutta, sillä koska opettelen tässä japanin merkistöä niin ei oikein jaksaisi enää kolmatta (Tai tavallaan viidettä) uutta merkistöä opetella.
Siis kyllä minäkin olisin varmaan kääntänyt tuon pätkän aika eri tavoin kuin Johannes. Olisin ehkä päässyt parissa kohdassa vähän lähemmäs alkutekstiä, mutta tarpeeksi kauas kuitenkin.
En muuten tuossa omassa käännöksessäni nappaa ensimmäistä mielijohdetta, vaan pyörittelen ja vääntelen säkeitä yllättävänkin pitkään ymmärtääkseni ne mahdollisimman oikein.
Täysin vieraalla kielellä en varmaan jaksaisi, kun tietäisin, etten tajua yhtään mitään. Se olisi metodisestikin toinen juttu.: vapaata assosiointia epätoivoisen ja tuhoon tuomitun ymmärtämisen yrittämisen asemesta.
Mutta kyllä, varmasti niinkin syntyisi mielenkiintoista tavaraa.
Minulle tulit tuo täysin käsittämättömän kielen kääntäminen mieleeni kun huomasin että ranska vaikutti (luettuna) tavallaan ”liian helpolta”.
Siitä ymmärsi likimain 60 prosenttia ilman sanakirjaakin kun pohjana on englanti, ruotsi ja saksa (ja olen lukiossa latinaakin pari vuotta lukenut, mutta sitä ei oikein voi laskea kielitaidoksi).
Tosin, kun Les Fleurs du Mal’ia luki pidemmälle huomasi että ymmärrys vähitellen häviää lähes kuulumattomiin, mutta aivan täysin kuulumattomiin se ei kadonnut.
Laajis: Kokeile jotain kieltä, jota et ole opiskellut. Tulee parasta jälkeä.
Heitinkin Goethen ja Lorcan juuri siksi, että *en* ole opiskellut saksaa enkä espanjaa. Niistä kuitenkin tajuaa jotain sieltä täältä samaan tapaan kuin virosta. Yksittäisiä sanoja tunnistaa, sanaluokista ja lauseiden rakenteista on jonkinlainen käsitys. Ääneenkin voisi yrittää lukea ja tavoittaa kielen musikaalisia piirteitä… Hmm, alkaa hiukkasen houkuttaa. Minkähänlainen olis vaikka Goethen Erlkönig?
Täysin vierasta kieltä ei minusta olisi mielekästä lähteä vääntämään, ellei sitten perustaisi juttua ihan pelkkään äännesoinnutteluun. Sellaisesta Auli Hakulisella on riemastuttava esimerkki, ”Oletten itse molotnii”!
Pikainen uusinta (Täytyy vielä pyöritellä päässä tuota omistusta, kuten aina kääntäminen osoittautuu hankalammaksi kuin luulisi):
Moitteettomalle runoilijalle
Ranskan sanojen erehtymättömälle taikurille¹
Arvostetulle ja raikkaimmalle
Opettajalle, Ystävälle
Théophile Gautierille
Halulla²
Ja mitä suurimmalla nöyryydellä
Omistan
Nämä sairaat³ kukkaset.
¹ Kun en tunne ranskankieltä en osaa sanoa voiko tuon kääntää myöskin:
ranskan (kielen) erehtymättömälle taikurille
² Sentiments osoittautui yllättävän ongelmalliseksi sanaksi, oletan että se merkitsee suurinpiirtein samaa kuin englannin sama sana ja sen kanssa taas tulee se ongelma, että se voidaan kääntää mm. tunteeksi, mielipiteeksi ja kätketyksi tunteeksi. Joten tyydyin valitsemaan sinnepäin olevan sanan joka monimerkityksellään tuo tuohon omistukseen aivan oman sävynsä…
³ Kuten täällä mainittiinkin olisi se myöskin voinut olla kipeät. (Mieleni teki kääntää se: Nämä tuskaisat kukkaset)
Ja nyt on haettava vaimo junalta.
Täysin vierasta kieltä ei minusta olisi mielekästä lähteä vääntämään, ellei sitten perustaisi juttua ihan pelkkään äännesoinnutteluun.
Sehän sen idea olisikin, periaatteessa japani voisi olla suomalaiselle hyvä lähtökohta, minulla vain on sen suhteen se ongelma että olen opiskellut sitä kieltä.
Johannes: Tuo uusi versiosi on mahtava!