Messut ovat messuja, ei niistä sen enempää. Mutta voi Turussa tehdä paljon muutakin.
Kävimme lauantaina perheen voimin Luolavuoressa. Sisäänkäynti oli avara ja itse luola paljon kompleksisempi kuin osasin odottaa. Tekemistä riitti noin puoleksi tunniksi: pitkiä käytäviä kontattaviksi, ryömimällä saavutettavia kammioita, suuntatajun sekoittavaa geometriaa ja luolastamiseen vihkiytymättömälle mattimeikäläiselle ihan riittämiin jännitystä. Aivan upea kohde! Kotimainen graniitti yllätti jälleen!
Suuaukko löytyi ihmeemmin etsimättä.
Konttauskäytävän päässä valtaisa katinkulta-aarre!
Paikoitellen oli vähän ahdasta.
Tätä vaakahalkeamaa en uskaltanut tutkia loppuun asti, kun tuli niin tiukka ja klaustrofobinen olo.
Aurinkoisia hymyjä maan päällä.
Jukka Laajarinne 