Tulokulman kiinnittäminen näyttelyvierailun menetelmänä

Kun käyn taidenäyttelyssä, ennakko-odotukseni ja -luuloni sekä aiemmat kokemukseni vaikuttavat paljonkin siihen, millainen kokemus näyttelystä muodostuu. Pyrin kuitenkin kuuntelemaan taidetta, olemaan sille avoin. En ole mikään tabula rasa – siihen tuskin kukaan kykenee – mutta olen huomannut itsessäni taipumusta yrittää sivuuttaa ennakkoasenteeni.

Pari viikkoa sitten kävin muutaman filosofisen praktikon kanssa katsomassa Rembrandtin grafiikkaa esittelevää näyttelyä Koffin taidemuseossa jokseenkin päinvastaisella lähestymistavalla. Annoimme toisillemme temaattiset lähestymistavat näyttelyyn. Joku tarkasteli vedoksia ilon, joku tradition, kolmas teknologian näkökulmasta. Omaksi teemakseni osui kuolema. Kokeilemamme tapa tarkastella taidetta osoittautui antoisaksi ja hämmästyttävän hedelmälliseksi.

Rembrandtin uskonnolliset aiheet tarjosivat tietenkin helpon kuvakulman kuolemaan. Niistä oli kiva raapustella muistiinpanoja paperille. Eunukki ottaa kasteen vastaan, esimerkiksi. Eunukin iturata on katkaistu, tämä tietää hänelle geneettistä kuolemaa, tietyssä mielessä aitoa ja tiedostettua biologista kuolemaa. Hänen elämänsä ei jatku jälkeläisissä. Tarjoaako kaste jotakin tilalle? Vähän vastaavilla linjoilla tulkintani kulki katsellessani vedosta nimeltä Kuolema ilmestyy avioparille avoimesta haudasta. Vaikka pidän erityisesti freudilaisen psykoanalyysin tieteellistä perustaa parhaimmillaankin kyseenalaisena, en voi kuin arvostaa Freudin symbolistisia korostuksia tai vaikkapa vastaparia eros ja tanatos, jossa juuri sukupuolisuus virittyy kuoleman vastavoimaksi. Siinähän se oli Rembrandtin kuvaan ikuistettuna.

No, tämä kaikki oli vain älyllistä assosiointia ja näpertelyä. Jeesus nostetaan ristiltä on kuva, joka perustuu kuluneisuudessaan kuolleeseen aiheeseen – se ei puhuttele minua etenkään uskonnollisessa mielessä. Mutta Rembrandtin grafiikka aiheesta puhutteli. Jeesuksen roikkuva, veltto liha… tässä oli tavoitettu kuolemasta jotakin todellista ja konkreettista. En voinut olla muistamatta isäni ruumista kuolinvuoteellaan, kun hänen väsyneet keuhkonsa olivat viimeisen kerran pihahtaneet tyhjiksi. Oliko yksikään muu näkemäni (kuvataide)teos kuvannut kuolemaa näin aidosti? Aloin hahmottaa, miksi Rembrandtia pidetään niin suurena mestarina kuin pidetään. Tämä hahmotus on jäänyt saavuttamatta hänen tunnetumpien teoksiensa pohjalta. Kovin usein kuvien (tai aiheiden) kanonisointi ja ylenpalttinen viljeleminen kuluttaa niitä, kunnes niistä ei enää saa mitään irti. Mitä olisi Rembrandt vain tunnetuimpien teostensa kautta tarkasteltuna? Ei paljon mitään. Tämä on käynyt ennenkin mielessäni: ehkä etenkin kaikkein väkevimmän taiteen kouluopettaminen pitäisi kokonaan kieltää.

Varsinaisen läpimurron kuolema teki, kun katselin Rembrandtin omakuvia. Nuo silmät, ajattelin, nuo samat silmät, joita nyt katselen, ovat katselleet tätä samaa kuvaa. Mutta nyt niitä ei enää ole. Tästä eteenpäin olivat kaikki vedokset ajallisuuden ja elämän lyhyyden kuvia. Paimentyttö. Koulupojat. Aasi. Jokikinen ihminen, joita taiteilija oli kuvannut, käyttänyt mallinaan tai inspiraation lähteenä. Kuolleita. Olemattomiin rauenneita.

Kuva-analyysien vaihtuminen voimakkaaksi kuoleman hyökyaalloksi oli… jotakin. Näyttelyvierailusta tulikin meditaatio.

Filosofin vastaanotosta

Olen nyt hieman yli vuoden ajan osallistunut Kriittisen korkeakoulun järjestämään filosofisen praktiikan koulutusohjelmaan. Koulutus on ensimmäinen laatuaan Suomessa, ja filosofin vastaanotot ovat maassamme vielä hyvin pieni ja uusi ilmiö. Tällä hetkellä Suomessa pitää vastaanottoa kourallinen filosofeja. Tässä muutama praktiikan harjoittaja:

Elli Arivaara-Ebbe

Timo Klemola

Antti Mattila

Perttu Salovaara (ajan tasalla olevat yhteystiedot täällä)

Ville-Matti Vilkka

Mistä filosofisessa vastaanotossa on kysymys?

Helleenisessä kulttuuripiirissä filosofia oli suurimmaksi osaksi käytännöllistä. Se oli viisauteen ja hyvään elämään pyrkivä elämäntapa ennemminkin kuin papereita tuottavaa akateemista tutkimusta. Sokrates kulki kaduilla ottamassa ihmisiltä luuloja pois. Kyynikot, stoalaiset, epikurolaiset ja pyrrhonistit tavoittelivat hyvää elämää erilaisten älyllisesti perusteltujen harjoitusten (áskēsis) avulla. Ajattelua jäsentelevät keskustelut olivat osa useimpien filosofien toimintaa. Kriittinen dialogi on pysynyt näkyvimpänä filosofisena metodina koko historiamme ajan.

Moderni filosofinen praktiikka syntyi 1980-luvulla, kun saksalainen filosofi Gerd Achenbach perusti vastaanottonsa, jonne asiakkaat – tai vierailijat, kuten Achenbach heitä nimittää –  saattoivat tulla pohdiskelemaan asioitaan. Achenbacin vaihtoehto terapioille oli jotakin, mitä ihmiset olivat ilmeisesti kaivanneet, ja tätä nykyä Saksassa toimii jo pari sataa filosofin vastaanottoa. Filosofisen praktiikan liike levisi nopeasti eri puolille maailmaa.

Se, mitä fitä filosofin vastaanotolla tapahtuu, riippuu yhtä lailla filosofista kuin vierailijastakin. Filosofinen praktiikka ei kokonaisuudessaan ole sitoutunut tiettyyn tai tiettyihin filosofioihin tai metodeihin. Yksittäisillä filosofeilla sitoumuksia saattaa toki olla. Lähtökohtana on kuitenkin vierailijan asia – tässä mielessä hän on asiakas – mutta keskustelun etenemissuunta on usein ennelta määräämätön. Filosofia ei esimerkiksi lupaa ratkaisua siihen ongelmaan, jonka asiakas haluaa ratkaista: on täysin mahdollista, että ongelma onkin väärin kuviteltu. Filosofia ei myöskään takaa helpotusta elämään: on mahdollista, että vastaanotolle saapunut onnellinen sika poistuu paikalta onnettomana sokrateena.

Monissa tapauksissa – mahdollisesti useimmissa – keskustelujen tulokset koetaan kuitenkin myönteisiksi.

Koekappaleeksi?

Opintoni ovat edenneet vaiheeseen, jossa otan vastaan harjoitteluvierailijoita. Siispä: Pohdituttaako ja mietityttääkö? Kaipaatko toisenlaista näkökulmaa? Tule juttelemaan! Tarjoan kahdelle vapaaehtoiselle 3-5 keskustelutuokiota vapaavalintaisista aiheista. Toimin ensisijaisesti Helsinki-Espoo -akselilla. Tunnin mittaiset tapaamiset toteutetaan joko peripateettisesti ulkona kävellen tai ranskalaisen eksistentialismin hengessä kahvilassa (asiakas korvaa kulut). Kulukorvauksia vastaan on neuvoteltavissa myös nietzcheläinen vaarallisen elämän symposium vuorilla vaeltaen. Mikäli tarjokkaita on enemmän kuin tarpeen, menevät vieraat ihmiset ja puolitutut tuttujen edelle.

Keskustelut käydään luottamuksellisesti.

Ota yhteyttä: etunimeni.sukunimeni(at)luukku.com