Vuoden parhaat kirjat & uudenvuodenlupaus

Yksittäinen kirja ei useimmiten muuta lukijaansa kovin suuresti. Parhaimpienkin teosten vaikutus tuppaa olemaan pelkästään esteettinen, tai sitten kansien välistä tarttuu mietittäväksi ajatus tai pari, ja sen jälkeen kaikki jatkuu niin kuin ennenkin.

Kirjoittajaansa teokset luullakseni tekevät isomman vaikutuksen. Käsikirjoituksen, sen aiheen ja muodon parissahan joutuu viettämään pitkiäkin aikoja. Ja karkeistaen: mitä kunnianhimoisempi teos, sen enemmän sen kanssa saa tehdä töitä.

En sano, etteikö taustalla olisi muitakin vaikuttavia tekijöitä, mutta luulen, että Mykistyneen miehen kirjoittaminen on ollut iso syy siihen, että olen yhä vähemmän ilmaissut mielipiteitäni sosiaalisessa mediassa. Olen alkanut epäillä nettikirjoittelun mielekkyyttä: miksi esimerkiksi reagoida verkossa päivän tapahtumiin, jos tuhannet muut ovat jo hetkeä aiemmin kirjoittaneet suunnilleen sen näkemyksen, jonka itsekin esittäisin? Eiköhän se ajatus ole jo kuultu? Eikö se ajatus ole jo toiston myötä muuttunut itsestäänselvyydeksi?

Minulta on esimerkiksi kysytty, mitä mieltä olen Putinin sodasta Ukrainassa. En olisi halunnut vastata, sillä jouduin toistelemaan – ainakin omasta mielestäni – itsestäänselvyyksiä. Mitä lisäarvoa mielipiteeni maailmaan toi?  En tällä tietenkään tarkoita, etteikö Putinin hyökkäystä tulisi selväsanaisesti tuomita – vaan että se on jo tuomittu.

Huomaan myös alkaneeni pitää useimpia niistä, joilla on vahvoja mielipiteitä joka päivälle, jokseenkin typerinä. (Ainakin, jos he edustavat suunnilleen omaa ikäluokkaani. Nuorison kai kuuluukin pitää mekkalaa.) Useimmat mielipiteet kun näyttäisivät olevan tavattoman heikosti perusteltuja, ja niiden esittäjillä ei mitenkään lähtökohtaisesti näyttäisi olevan kykyä tai halua arvioida oman ajattelunsa perusteita. Säännöstä on toki poikkeuksensa, sellaisia kuin vaikkapa Tiina Raevaara, joka onnistuu tuottamaan hyvin harkittuja ja järkeviä näkemyksiä erilaisista asioista hämmästyttävän tiuhaan tahtiin. 

Luulen, että ”keskustelun” vähentäminen on henkilökohtaisella tasolla tuottanut hyvää tulosta. Kun en enää kovin usein ajaudu vääntämään asioista lukutaidottomien kanssa, voin aiempaa paremmin. Tunnen itseni levollisemmaksi.

Mutta nyt, katsellessani kulunutta vuotta, huomaan (tietyin varauksin) kaipaavani aikaa, jolloin olin uutterampi blogaaja. Tämä on vuoden 2022 kahdeksas blogaukseni, eikä näistä kahdeksastakaan läheskään jokainen ole erityisen merkityksellinen. Tämäkin kirjoitus on ollut tähän mennessä pelkkää oman navan kaivelua.

Mennään siis asiaan. On kirjoja, joista olen halunnut sanoa jotain, mutta kun olen riittävän pitkään viivytellyt, halu on laantunut. Onkin jäänyt kirjoittamatta. Ja sitten on jo päässyt unohtumaankin.

Tässä kuitenkin muutama vuoden parhaista lukukokemuksista. Lista ei ole kattava, mutta yö on jo pitkällä.

Johan Eklöf: Maailma ilman pimeää
Lue Säröön kirjoittamani arvio.

Don DeLillo: Hiljaisuus
Lue Tähtivaeltajaan kirjoittamani arvio.

Dickson D. Despommier: People, Parasites and Plowshares
Ällöttävän kiinnostava tietoteos ihmisen pitkäikäisistä loisista – ei siis mistään flunssapöpöistä vaan sellaisista, jotka asettuvat elimistöön vuosiksi. Trikiinejä, koukkumatoja, heisimatoja, suolinkaisia, ja niin edelleen. Anekdootteja, historiaa, seikkaperäisiä kuvauksia eliöiden lisääntymissykleistä ja siitä, miten ne manipuloivat isäntäänsä Homo sapiensia niin, että tämä ei pääse niistä eroon vaan jopa erityisesti auttaa niitä leviämään. Mutta voisimmeko oppia hyödyntämään loistemme konsteja itse? Pystyisikö piinaajiemme aseista takoa auroja? Loisto-opus!

Albert Sánchez Piñol: Kylmä iho
Suomentanut Anu Partanen. Mainio kauhukertomus kaukaisesta hirviöiden piirittämästä saaresta ja sen majakanvartijoista. Lue Säröön kirjoittamani essee majakkasaarilla kohdattavasta hulluudesta.

John Fowles: Jumalten naamiot
Suomentanut Erkki Haglund. Tämä romaani teki minuun valtavan vaikutuksen 25 vuotta sitten. Pakkohan siihen oli lopulta palata. Silloin joskus eläydyin kertojaan ja monmimutkaisiin juonitteluihin, joiden kohteeksi hän joutuu. Nyt luen ulkopuolelta. Runsas teos manipuloinnista, valheista ja viettelemisestä rönsyilee sotien, hallusinogeenien, hypnoosin, luokkayhteiskunnan, Shakespearen ja Alesteir Crowleyn maisemissa. Ajankuvakin on kiinnostava: 60-luvun lopulla kirjoitetussa romaanissa kertoja voi näemmä antaa ärsyttäville naisille avokämmentä ilman, että asiaa tarvitsee mitenkään problematisoida. 

Frank Herbert: Dyyni
Suomentanut Anja Toivonen. Nyt tulee mielipide: Villeneuven elokuva oli enimmäkseen kauheaa paskaa. Minua pyydettiin erääseen paneelikeskusteluun toistamaan tämä ajatelma, ja minähän suostuin. Paneelikeskustelu peruuntui, mutta siitä oli se hyöty, että taustatöinä luin kirjan. Olin minä se joskus lukiolaisenakin lukenut, mutta ne muistikuvat eivät enää olleet luotettavia. Mutta kirjahan oli oikein viihdyttävä!

Philip K. Dick: Uneksivatko androidit sähkölampaista?
Suomentanut J. Pekka Mäkelä. Scifi-klassikon uusi suomennos rullaa paremmin kuin vanha. Ja tälläkin kertaa kirja on moniulotteisempi ja syvällisempi kuin sen pohjalta tehty elokuva (Blade Runner). Romaanin robotit on kirjoitettu hienosti ”outoon laaksoon”, ja Dickin yhteiskunnalliset ideat hipovat kajahtaneisuudessaan nerokkuutta.

Tanja Tiekso: Fantasma
Kirjan mittaisessa esseessään Tiekso junailee ympäri Eurooppaa ja aukoo kasvien ja ihmisten välisiä suhteita. Matka alkaa Hildegardin kasvitutkimuksista ja etenee kohti yrttinoita Kirken salaisuutta, groteskia ja metamorfooseja. Matkakirjan maantieteellinen harhaileminen yhdistyy hienosti esseistiseen ajatuksen kuljeskeluun. Tunnelma: romanttinen.

Willy Kyrklund: Odysseuksen soutaja
Suomentanut Kristiina Drews. Kyrklundin pienoisromaani on lähisukua Mykistyneelle miehelleni. Kummassakin antiikkiin sijoittuvassa kirjassa eksyillään vuosien mittaisella sotaretkellä, ja kummassakin suuri ja maineikas sotapäällikkö nähdään sivuhenkilön silmin hieman vähemmän mairittelevassa valossa. Erityisen herkullisesti kirjailija kuvaa Odysseuksen kohtaamisia Kirken ja Polyfemoksen kanssa. Kyrklund kuuluu kestosuosikkeihini: hänen tekstinsä onnistuu olemaan yhtaikaa hyvin älyllistä ja hyvin lihallisen-elävää.

Uudenvuodenlupaukseni: Jatkossa kirjoitan tätä blogia huomattavasti aiempaa useammin.