
Arvioin kirjoja Tähtivaeltajaan. Kirjasta kirjoittaminen on usein osoittautunut erityisen hedelmälliseksi lukuprosessin vaiheeksi, joka jäisi liian helposti tekemättä ilman etukäteen sitoutumista.
Kun joutuu arvioimaan ja analysoimaan teosta julkisesti, on – mikäli lainkaan piittaa maineestaan ja kunniastaan – mietittävä tarkkaan mitä sanoo. Ei voi jättäytyä pelkän fiiliksen varaan tai kaikkein keveimmälle pintatasolle. Ei voi sanoa: ”Käsittämätön”, jos ei ole tosissan edes yrittänyt ymmärtää, eikä voi sanoa: ”Huono”, jos ei ole ensin löytänyt sitä, minkä vuoksi joku on pitänyt teosta kirjoittamisen ja joku toinen julkaisemisen arvoisena.
Vasta kun on hahmottanut, mikä on kirjan juttu, sen voi arvioida jotenkin säädyllisesti. Moni teos olisi jäänyt ymmärtämättä, jos en arvioijana olisi ollut pakotettu hoitamaan lukemista loppuun asti, toisin sanoen analysoimaan lukemaani. En voi sanoa, mitä arvoa kritiikeilläni on ollut lukijoilleni, mutta itselleni ne ovat olleet arvokkaita, teoksia avaavia tekstejä.
Onpas hieno! 🙂