Rantojen korkeat kalkkikivihänkit tietenkin herättävät mietteitä: kannattaako Gotlantiin lähteä kiipeilyreissulle?
Sporttitouhuihin ei. Tai ainakin kannattaa ottaa oma pora mukaan ja kysellä vähän, mihin saa porata. Kaikki hienoimmat kalliot ovat luonnonsuojelualueita. Pultattuja reittejä saarella onkin ilmeisesti kaikkiaan kymmenkunta, joista suurin osa reilun kilometrin päässä Visbyn muureilta, Galgbergetissä.
Entä trädäyttelyihin? Kiven laatu on täällä ihan mitä sattuu – enimmäkseen täyttä höttöä. Jos seikkailumieltä on jaettu isolla kauhalla, saattaa saari tarjota paljonkin mahdollisuuksia. Tiedä häntä.
Boulderoijalle saari tarjoaa kuitenkin vaikka mitä. Köyden voi jättää hyvällä omallatunnolla kotiin, mutta pädin roudaaminen maksaa vaivan. Kaikenlaista pientä on vaikka kuinka paljon, ja aivan kaiken tasoista.
Edellä mainittu Galgberget on helposti saavutettava paikka pistää kädet jynkkyyn.
Högklintin jyrkänteen puolivälissä oleva vuohiloukku tarjoaa myös toviksi puuhaa.
Oikeastaan vasta Folhammarin raukkikenttä Ljugarnissa sai minut tajuamaan, että boulderointikin voi olla matkustamisen arvoista. Hyviä kiipeilyraukkeja on eri puolilla Gotlantia, niiden kivi yllättävän laadukasta. Ja ne maisemat! Folhammarissa myös alusta oli mitä miellyttävin. Paras leikkikenttä ikinä! Tänne on tultava uudestaan.
Jukka Laajarinne 