Kun katselen eilen ottamiani bunkkerikuvia, vertautuvat ne mielessäni erinäisten tietokonepelien ja scifi-kauhuelokuvien sekä maalaustaiteen estetiikkaan. Tämä paljastaa maailmani epäaitouden tai kauniimmin sanottuna sen, miten kulttuuri (tässä tapauksessa viihde) läpäisee kaiken ajatteluni. Me emme enää vertaa kuvia todellisuuteen vaan todellisuutta kuviin.
Klikkaa kuvat isommiksi.
Kuvista alin lienee revitty googlen katukarttaohjelmasta, vai onko filmiin vain tullut tahra vahingossa naamatauluun? 😉
Betonia ei kyllä arvosteta tarpeeksi.
Anu: Taitaa olla jokin roska linssissä. Olisikohan jo aika puhdistaa?
Laura: Kaikkein parasta on teräsbetoni. etenkin silloin, kun murtumakohdista tai vaihtoehtoisesti keskeneräisistä paikoista sojottaa kiemuraista terästä sinne tänne. Siitä tulee metafyysinen vaikutelma: näkee, mitä aine sisimmältään on.