Ensin objektiivinen totuus (omat liidiköydenpituuteni boldattu). Listoja ja tilastoja on aina hauska laatia.
18.7. Gandalf (5, 5-, 5-)
19.7. Svolværgeita, Forsida (3+, 4, 5, 5, 5+)
20.7. Pianohandler Lunds rute (4, 4+, 4+, 4+)
21.7. Bare blåbær (4, 5-, 5-, 5-, 5-)
23.7. Presten, Vestpillarenin alku (5+, 6-, 6, 5-)
24.7. Lys og skygge (5+, 4+), Applecake Arete (4+, 5+)
Sitten subjektiivinen. Ei mitään urotöitä (olisi pitänyt kuunnella Annamaria!), mutta säät suosivat, ja joka päivä ehdittiin. Yksi ihan selkeästi parhaista kiipeilyreissuistani tähän mennessä.
Kuva 1: Svolværgeita. Reitillä jotain tyyppejä.
Kuva 2: Oskari Sneck tulossa Forsidan ekalle ständille. Kuten kuvasta näkyy, ovat virheliikkeiden suorittajille hautauspalvelut lähellä.
Kuva 3: Ossi ja Ode Bare blåbærin juurella.
Kuva 4: Ruuhka-aika.
Kuva 5: Joka reissuun kuuluu helikopteripelastuksen todistaminen. Joku putosi ja murskasi kantapäänsä.
Kuva 6: Annamari liidaa Bare blåbærin 5. köydenpituutta. Upeaakin upeampi halkeama!
Kuva 7: Antti ja Ilkka viettävät lepopäivää Gandalf-seinällä (tuo vasemmanpuoleinen tiimi).
Kuva 8: Prestenin länsipilari. Ode laskeutumassa koko kahden pikselin komeudessaan.
Kuvat 9 ja 10: Pilvibongausta.
Jukka Laajarinne 
Varsinkin toiseksi ylin kuva on mainio.