Olen lueskellut Koraania, tai oikeastaan suomenkielistä selitysteosta (suom. Jussi Aro, Armas Salonen, Knut Tallqvist, WSOY, 1957, 2001). Huh huh. Jos joskus pääsen kirjan loppuun asti, niin pidän sitä melkoisena työvoittona. Huudin suurassa oli kyllä viehättävä kohta, siinä puhuttiin Lootin perheestä ja kaupungin tuhoutumisesta. Kuvaus oli surrealistisempi ja runollisempi kuin Raamatussa. Siis parempi. Mielikuvitukseni alkoi laukata:
.
Gabriel: ”… ja annoimme sen päälle sataa rivittäin tulikiviä…”
Muhammed: ”Ai mitä? Sanoitko, että tiilikiviä?”
Gabriel: ”Tulikiviä.”
Muhammed: ”Niinhän minä sanoinkin, tiilikiviä.”
Gabriel: ”Ei ei! Tulikiveä! Tulisia kiviä.”
Muhammed: ”Aha. Okei. Laitan tähän että tiiliskiviä.”
.
Jukka Laajarinne 
Kunnon tekstiin ei ajan hammas pysty. Onhan tuo kuin nykypäivää ja suoraan meidän perheen kahden eläkeläispöntön keskustelusta. Toisaalta tulee mieleeni monet koulutuslautakunnan kokoukset.
Lue lisää!